Valo haudalla

Valo haudalla Kirjoittanut Saima Harmaja

Hautaan laskettu on rakas,

joka lämpimänä makas

ennen, poski puuntaen.

Kuinka jättää alle mullan

kidutetun ruumis-kullan

jaksaa sydän ihmisen?

Ravistaissa eron peikon

kuink’ ei nääntyis usko heikon?

Tuska mielen kukkuroi.

Mutta alta paaden jäisen

nousee sana pääsiäisen:

maatuen ei kuolla voi.

Kivun huumaa vahvempana

nousee vapahduksen sana:

Henki ylösnoussut on.

Siksi hautakiven alta

paistaa kirkas valon valta.

Kuilu kätkee auringon.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.