Valon voima

Valon voima. Kirjoittanut Irene Mendelin

Nyt on kesä ja kukkien aika,

Nyt on valkeus voittanut;

Vilun valjun on päivyen taika

Kauas Suomesta suistanut.

Kuni luomisen päivänä armaat

Ovat veet sekä mantereet;

Ihmismielistä miettehet karmaat

Kera talven on haihtuneet.

Niinkuin ruoho on ihmisen lapsi,

Hetken lyhven hän kukoistaa,

Pian harmahaks käypi jo hapsi –

Hauta kolkkona aukeaa.

Mutta rintansa kaihova sulkee

Ikuisuudesta säkenen,

Valon lähteestä ollen se kulkee

Valon luo ijankaikkisen.

Kasva leimuksi sakene rinnan,

Kasva korkeaks ajatus!

Käyös suojihin mökin ja linnan

Kuni taivahan tuulahdus.

Poista kaikki, mi siellä on halpaa,.

Mädännyttä ja kehnoa;

Murra kahleet, mi henkeä salpaa

Jalolentoista, ikuista.

Nosta kaikki, mi maassa on pientä.

Unhotettua, ylvästä;

Vala voimaa kuin lumouslientä,

Tue, lohduta, virkistä!

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.