Valotorni
Ulkoasu
Valotorni. Kirjoittanut Emil Lindahl |
- Kuoro:
- Kun myrskyinen, sysimusta syysyö
- saartanut haahtesi on,
- perin turhaan sa tuijotat pimeään –
- pelastuksen ei pilkettä näy!
- Soolo:
- Hätä kasvava sielussa suuntaasi haparoit –
- väylä on tuntematon. –
- Kuoro:
- Kohu kammottavin tuhoentein vain
- salariutoilta korviisi käy.
- Soolo:
- Ah, ahdistusta ja kuolemankauhua
- tulvillansa on yö!
- Kuoro:
- Kuin raskaat möhkälepaadet
- painavat päälläsi pilvien liepeet,
- allasi ahnaat aaltojen syvärit
- karjuvat, – kiukusta sähisten
- lyö taajaan toinen toistansa seuraava
- vaahtopää kuohu sun purttasi – tiedä et,
- tiiman tai kaksiko vielä
- se kuohujen painetta kestää...
- Pojat:
- Omin voimin et voi sysisynkässä yössä
- sun tuhosi tuloa estää...
- Olet avuton keskellä aaltojen raivoa,
- kahleissa pimeyden. –
- Hyvin tiedät sa sen!
- Soolo:
- Hädän kourissa värisevä sielusi
- tähyää pelastusta,
- vaan –
- Kuoro:
- turhaan –
- mistään ei mitään näy,
- joka puolella vain kohu vimmattu käy;
- edessä ja takana on yön seinä musta!
- Tytöt:
- Silloin, toivottomuus kun on suurin,
- välkähtää valo yössä
- kerran, toisen, kolmannen –
- yhä jatkuen,
- ja joka kerta
- sädekimppu kirkkaasti valaisee
- syyspimeää, myrskyistä merta.
- Kuoro:
- Pelastus!
- Soolo:
- Valotorni on työssä!
- Kuoro:
- Unen horteesta havahti vartija vihdoinkin siellä
- ulinaan yömyrskyn ja kiiruhti lyhdyn luo.–
- Pian alkoi se täyttää tehtävatään:
- sädekiiloja iskeä yöpimeään.
- Soolo:
- Pelastus!
- Kuoro:
- Valotorni on työssä!
- Heltisi kauhun ja kuoleman käsi
- sun sielustasi. Sinä sait
- yliotteen kamppaillessasi raivoavan meren kanssa.
- Salakarien lomitse, välkkeessä valon
- taas matkasi suunnan hait,
- jota purjehtien pian haahtesi
- sataman saavuttaa!
Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.