Valtionarkiston uuden rakennuksen esittely vuonna 1891

Waltion-arkisto

on nyt, sanoo U[usi] S[uometar], täydellisesti sijoitettu uuteen komeaan rakennukseensa Rauhankadun warrella. Wiime lokakuusta saakka on muuttamis- ja järjestämistyötä kestänyt, mutta nyt se on loppuun saatettu. Sen johdosta oli arkistonhoitaja, toht. R. Th. Hausen, t. k. 15 p:nä kutsunut pääkaupungin sanomalehtien edustajat katsomaan arkiston sisällistä järjestystä.

Waltionarkiston uudessa rakennuksessa on kaksi eri osaa, nim. niinkutsuttu „asiakirjamakasiini" ja „tutkijasali", joita yhdistää kapeampi wälirakennus. Asiakirjamakasiinin muodostaa itse päärakennus Rauhankadun warrella. Se on rautaisilla owilla jaettu kolmeen tulenkestäwään osaan maasta lakeen saakka. Rautaisilla, läpimurretuilla ristikkopermannoilla owat siwuosat jaetut 4:ään ja keskiosa 5:een eri kerrokseen. Tuosta ristikkopermannosta, jota käwellessä tuntuu ikäänkuin liikkuisi äärettömän suurta hämähäkinwerkkoa myöten, on se etu, että ilmanwaihto koko rakennuksessa on hywä ja — mikä on wieläkin tärkeämpää — walo tunkeutuu joka sopukkaan. Erityisellä nostolaitoksella woidaan paksut asiakirjakääryt wähällä waiwalla siirtää kerroksesta toiseen. Tähän makasiiniin, joka on yleisöltä suljettuna, on koottu kaikki pääwirastoissa, howi- ja kihlakunnan oikeuksissa syntyneet asiakirjat wuodesta 1810 alkain. Toisessa siwuosastossa on pääasiallisesti kansliakirjoja, toisessa tilikirjoja. Waltion rautateiden tileistä säilytetään täällä ainoastaan päätilit, muut tilit säilytetään jollakin asemalla Helsingin ulkopuolella. Muista hallituksista puhumattakaan aikoo painohallituskin tuoda tänne kaikkein salaisimmat paperinsa, niiden joukossa kaikki ne waaralliset sanomalehtinumerot, joita se on pidättänyt — merkillinen kokoelma sekin wastaisille tutkijoille.

Siinä wälirakennuksessa, joka yhdistää „makasiinin" tutkijain saliin, on keskellä käytäwä, joka saapi walaistuksensa katosta, ja sen kahden puolen pienempiä huoneita eri tarpeita warten. Siellä on arkistonhoitajan työhuone, kansliahuone y. m. pienempiä säilytyshuoneita. Eräässä pienessä huoneessa säilytetään muun muassa kolme kallista yksityistä kokoelmaa, nimittäin ruotsalaisen notari Holmbergin lahjoittama kallis kokoelma kuninkaallisia plakaatteja, sekä Caloniuksen ja Naumanin kokoelmat, joista wiimemainittu ostettiin Ruotsista. — Eräässä toisessa siwuhuoneessa on seinään kiinnitetty kaksi wankkaa rauta-arkkua, joista toiseen kanteen on kirjoitettu „Kilogramman prototypi" ja toisen „Metrin prototypi". Nuo peloittawat sanat eiwät merkitse muuta kuin että näissä kaapeissa säilytetään ne „prototypit" eli mallimukaukset alkuperäisestä kilogrammasta ja metristä Parisissa, jotka Suomi noin 40 muun waltion kanssa teetti. Nämät alkumitat owat walmistetut platina ja iridium nimisistä metalleista ja tuliwat maksamaan noin 14,000 markkaa; kun niihin perustuu koko nykyinen uusi mittajärjestelmämme, niin owat nuo perusmitat näin tarkkaan säilytettäwät, ei edes awaimetkaan ole yhden miehen hallussa, waan säilytetään toista wakauslaitoksessa ja toista waltionarkistossa.

Mutta siirtykäämme taas warsinaiseen arkistoon. Nyt tulemme ”tutkijasaliin". Se on korkea, waloisa huone, jonka seinät owat hyllyjä ja kaappeja täynnä ja jota kahdessa kerrassa ympäröi rautaiset kalterit. Pitkien pöytien ääressä on tilaa noin 28 tutkijalle ja salin kummassakin päässä on korkeampi katederi, jossa istuu arkiston wirkamiehiä tutkijoita auttamassa ja — silmällä pitämässä. Tässä huoneessa säilytetään kaikki wielä tallella olewat asiakirjat ennen wuotta 1810. Niitä ei olekaan paljon sen wanhempia kuin Kustaa Waasan ajoilta. Turun palossa häwisi niitä paljon ja wielä nytkin näyttää muutamain palosta pelastettujen folianttien selkämykset kärwentyneiltä. Wanhin Suomen historiaa koskewa täydellisesti säilyny: asiakirja on wuodelta 1316. Se on kuningas Birgerin latinankielinen suojeluskirje Karjalan naisille: noin tawallisen 8-taitteisen kirjan lehden kokoinen pergamenttipala, jossa wielä riippuu jokseenkin hywin säilynyt sinetti. Tämä tärkeä kappale, jonka joku muistojen kerääjä helposti woisi pistää taskuunsa, säilytetään arkistonhoitajan oman työpöydän laatikossa. Tutkijasalin runsaista kokoelmista mainittakoon eräs omituinen elämäkerta-kokoelma, jonka on tehnyt hra I. P. Winter-wainaja Ispoisten kartanossa. Pienille kaikenmuotoisille paperilapuille hän on kirjoitellut sanomalehdistä ja muualta saatuja elämäkerrallisia tietoja melkein kaikista Suomen suwuista ja noita muistiinpanoja on niin paljon että ne täyttäwät kokonaisen kaapin! Erään toisen kaapin täyttäwät Gottlund -wainajan „hankkimat" wanhat asiakirjat. Tutkijain työn helpoitukseksi on samassa huoneessa wielä pienempi kirjasto, joka sisältää kaikenlaisia apuneuwoja historiallisessa tutkimustyössä.

Wäsyneinä lukemattomain wanhojen surullisten ja iloisten muistojen katselemisesta astumme alas komeita, marmorisementistä walettuja portaita myöten, joiden kattoa kaksi kaunista pilaria kannattaa, ja aiomme poistua, mutta äläs! wielä awataan siwulle ahdas rautainen owi ja nyt tulemmekin kaikkein pyhimpään. Se on pienoinen kamari, jossa säilytetään waltiollisen elämämme peruskirjat, niinkuin alkuperäinen waltiopäiwäjärjestys, eri waltiopäiwäin päätökset — seitsemän ohutta kirjaa kauniitten kansien sisällä — sekä keisarillisia reskriptejä koko joukko. — Erityisessä kotelossa säilytetään kaksi hanhensulkaa: toista niistä käytti keisari Aleksander I senaatin istunnossa elokuun 26 p:nä 1812 ja toista Aleksander II senaatin istunnossa maaliskuun 24 p. 1856. Omituista on werrata keisarien Aleksander II:sen ja III:nen nimikirjoituksia. Edellinen piirsi ensin pari kolme silmukkaa käsittäwän suuren kiemuran (jolle asiakirjoissa nähtäwästi on erityinen tila jätetty), sen alle nimensä ja sitte taas muutamia kiemuroita. Nykyisen keisarin nimikirjoituksessa pistää silmään kaksi paksua yhtäsuuntaista wiiwaa, niiden wälissä nimi sekä wiiwain kahden puolen muutamia teräwäkulmaisia piirroksia.

Että kalliit asiakirjat tässä rakennuksessa owat tulenwaaralta suojatut, arwaa jokainen. Puuta ei siellä ole muuta kuin hyllyt. Koko rakennus lämmitetään kuumalla wedellä kallioon hakatusta lämmityslaitoksesta ja walaistuskeinoja ei ole ollenkaan, ei kynttilää, ei kaasua, ei edes sähköä. Siellä ei tehdä työtä pimeällä; se on warminta.

Lähde: Sanomia Turusta 18.4.1891, s. 2.