Valtioneuvoston päätös leimaverolain soveltamisesta (1929)
Suomen asetuskokoelma 414/1929.
Valtioneuvosto on tänä päivänä annetun leimaverolain 39 §:n perusteella vahvistanut seuraavat tarkemmat määräykset sanotun lain soveltamisesta:
Kun virastojen ja viranomaisten toimituskirjat taikka yksityisten välikirjat ja muut asiakirjat, paitsi arvopapereiden myynnistä ja vaihdosta laaditut laskelmat, varustetaan leimamerkeillä, on leimamerkki kiinnitettävä toimituskirjan tai asiakirjan ensimmäiselle sivulle. Jos tilaa ei ole ensimmäisellä sivulla, saa leiman panna takasivullekin.
Kun yksityisten asiakirjoja viranomaiselle tuodaan, tulee vastaanottavan virkamiehen heti ilmoittaa, onko leimaamisessa vajausta ja kehoittaa tuojaa hankkimaan leimoja sen verran kuin ehkä puuttuu, jota kehoitusta tämän, sillä uhalla, ettei asiakirjaa oteta vastaan, tulee noudattaa; kuitenkin olkoon hänellä oikeus, jos katsoo sanotun leimaamisen vääräksi, siitä valittaa siinä järjestyksessä kuin leimaverolain 33 §:ssä säädetään.
Jos asiakirja on otettu vastaan oikeuteen tai virastoon tahi jos toimituskirja on sieltä annettu, älköön sitä jätettäkö huomioonottamatta, joskin se sittemmin havaitaan puutteellisesti tai väärin leimatuksi, vaan vastatkoon ainoastaan asianomainen virkamies siitä, että leimaveron suorittamisvelvollisuus täytetään.
Avoin kirje tai muu asiakirja, jolla annetaan arvonimi todellisen viran sitä seuraamatta, varustetaan leimalla seuraavin määrin:
|
|
|
|
|
Edellä 2 kohdassa mainituin määrin leimataan myös asiakirja, jolla arvonimi annetaan valtion, kunnan tai kirkon palveluksessa ansioittuneelle eläkkeellä olevalle henkilölle, kuitenkin niin että leimavero tällöin on oleva vähintään 150 markkaa.
Leimaverosta, joka on maksettava ulkoasiainhallinnon alalla annettavista arvonimistä, määrätään erikseen. Kun annetaan muu sellainen arvonimi, jota ei ole 1 momentissa mainittu, määrää valtioneuvosto, paljonko sitä koskevasta asiakirjasta on leimaveroa suoritettava.
Kansalaiskirjasta kansalaisoikeuden saamiseksi, jos hakija ei ole aikaisemmin ollut Suomen kansalainen, suoritetaan leimaveroa hakijan vuositulon perusteella 500 markkaa kultakin täydeltä 10,000 markalta sekä hänen omaisuutensa perusteella 200 markkaa kultakin täydeltä 50,000 markalta, kuitenkin yhteensä vähintään 500 ja enintään 5,000 markkaa. Vuositulojen ja omaisuuden määrän arvioi sisäasiainministeriö.
Perintökirja varustetaan leimalla 20 markan määrään kultakin täydeltä 1,000 markalta siitä arvosta, jonka maaherra harkitsee tilalla olevan, kuitenkin niin, että vero on vähintään 100 ja enintään 5,000 markkaa.
Päätös tai pöytäkirjanote on varustettava leimalla seuraavin määrin, kun sillä myönnetään lupa ravintola- tai kahvilaliikkeen harjoittamiseen:
a) luokitettavan liikkeen harjoittamiseen, maaherran harkinnan mukaan, liikkeen ja sen huoneiston laadusta, suuruudesta ja paikasta riippuen: kun lupa koskee ensimmäisen luokan ravintolaa tai kahvilaa, 7,000–15,000 markkaa; toisen luokan, 2,000–8,000 markkaa; kolmannen luokan 300–3,000 markkaa;
b) ravintolan- tai kahvilanpitoon rautateillä tahi matkustajalaivoissa taikka tilapäiseen ravintolan- tai kahvilanpitoon julkisten näyttely- tai juhlatilaisuuksien yhteydessä, 300 markkaa.
Päätöksen leimaamisesta siinä tapauksessa, että liike on siirtynyt läheiselle henkilölle, on säädetty leimaverolain 8 §:n "päätös" nimikkeen 4 kohdassa.
Päätöksestä tai pöytäkirjanotteesta, jolla myönnetään lupa yleisen tanssin tai kabarettiesitysten toimeenpanemiseen ravintolassa tai kahvilassa, suoritetaan leimaveroa sellaisen liikkeen ladusta ja laajuudesta riippuen sen viranomaisen harkinnan mukaan, joka luvan antaa, kultakin kuukaudelta tai sen osalta: kun lupa koskee ensimmäisen luokan ravintolaa tai kahvilaa, 2,000–5,000 markkaa; toisen luokan, 1,000–3,000 markkaa; kolmannen luokan 500–2,000 markkaa.
Päätös tai pöytäkirjanote leimataan seuraavin määrin, kun sillä myönnetään lupa:
a) karusellin, ampumateltan tai muun niihin verrattavan laitoksen pitämiseen, kultakin sellaiselta laitokselta 500 markkaa;
b) huvitusta varten valmistetun, maksua vastaan käytettävänä olevan automaatin tai muun sellaisen laitoksen, jonka käyttö ei ole arpajaisiin verrattava, pitämiseen, 50 markkaa, jos automaatti tai laitos on sijoitettu yksityiseen liikehuoneistoon tai yksityiselle alueelle, sekä 100 markkaa muussa tapauksessa;
c) samanlaisen automaatin tai muun sellaisen laitoksen, jonka käyttö on arpajaisiin verrattava, pitämiseen, sen viranomaisen harkinnan mukaan, joka luvan antaa, laitoksen arvioidusta tuottoisuudesta riippuen vähintään 50 ja enintään 300 markkaa;
d) posetiivinsoiton tai muun katusoiton harjoittamiseen, 100 markkaa;
kaikki edellä tässä pykälässä mainitut määrät ovat laskettavat kultakin kuukaudelta tai kuukauden osalta, jonka ajaksi lupa myönnetään.
Päätöksen leimalla varustamisesta, milloin kysymyksessä oleva vero jo on samalta ajalta toisella paikkakunnalla maksettu, säädetään leimaverolain 8 §:n "päätös" nimikkeen viimeisessä momentissa.
Osakekirjain leimaamiseen niitä annettaessa on käytettävä 30 §:n 2 momentissa määrättyä laatua olevia leimamerkkejä.
Kun osakeyhtiö tai osakepääoman koroitus ilmoitetaan kaupparekisteriin merkittäväksi, on ilmoituksen ohella maistraatille tai kruununvoudille, näiden arkistossa säilytettäväksi, annettava leimaverolain 27 §:ssä mainittu postilaitoksen todistus, jossa on ilmoitettava, montako ja minkä määräistä leimamerkkiä on ostettu sitä lajia, jota on käytettävä osakekirjoja annettaessa.
Maistraattien ja kruununvoutien on valvottava, että 2 momentissa sekä leimaverolain 27 §:ssä olevia säännöksiä noudatetaan.
Kruununvoudin ja julkisen notarin tulee pitää luetteloa niistä leimaverolain 9 §:n "osakekirja" nimikkeen 3 momentissa mainituista asiakirjoista, jotka hänelle sanotun lain 28 §:n mukaisesti näytetään. Luetteloon on merkittävä päivä, jolloin asiakirja on kruununvoudille tai julkiselle notarille esitetty, asiakirjan päiväys, osakeyhtiön nimi, niiden varojen määrä, jotka asiakirjan mukaan on päätetty yhtiölle hankkia, sekä asiakirjaan kiinnitetyn leimamerkin määrä.
Arvopaperipörssin välityksellä tehdyistä arvopaperikaupoista laadittavaan laskelmaan on merkittävä sen pörssinjäsenen nimi, jonka pörssivaihtoa laskelma osoittaa, sekä pörssivaihto sinä kalenterikuukautena, jota laskelma tarkoittaa.
Kun laskelma laaditaan ilman arvopaperipörssin välitystä tapahtuneesta arvopaperien myynnistä tai vaihdosta, on siihen merkittävä sopimuksentekijäin ja, jos luovutus on tapahtunut huutokaupalla tai muuten kolmannen henkilön välityksellä, huutokaupantoimittajan tai välittäjän nimi ja osoite, niin myös luovutuksen aika ja paikka, luovutuksen esine sekä, arvopapereita myytäessä, kauppahinta ja, vaihdettaessa, niiden vaihtoarvo siten määrättynä, kuin leimaverolain 12 §:n 2 momentissa säädetään, sekä yksikköhintana että summana.
Laskelma on sen laatijan tai hänen valtuuttamansa henkilön allekirjoitettava.
Arvopaperipörssin jäsenen kuukautista pörssivaihtoa osoittavaa laskelmaa on laadittava kaksi kappaletta, joista toinen jää pörssinjohdolle ja toinen on ennen seuraavan kuukauden 15 päivää toimitettava asianomaiselle pörssinjäsenelle.
Muissa tapauksissa on laskelmaa kirjoitettava kaksi tai, milloin laskelman laatii huutokaupantoimittaja tai muu välittäjä, kolme yhtäpitävää kappaletta, joista yksi jää laskelman laatijalle. Kun laskelma on sopimuksentekijän kirjoitettava, on toinen kappale viimeistään kolmantena päivänä sopimuksenteosta toimitettava toiselle sopimuksentekijälle. Milloin laskelman laatii huutokaupantoimittaja tai muu välittäjä, on hänen mainitussa ajassa toimitettava yksi laskelman kappale kumpaisellekin sopimuksentekijälle.
Kun pörssinjohto tai arvopaperikauppias laatii laskelman, on se otettava erikoisesta lomakevihkosta. Laskelman eri kappaleet, joista yksi on jäävä vihkoon, ovat reijistämällä erotettavat toisistaan ja varustettavat samalla numerolla. Arvopaperikauppiaan vihkoon jäävään kappaleeseen on myös kirjoitettava 17 §:ssä mainittuun päiväkirjaan merkitty luovutuksen järjestysnumero.
Arvopaperikauppiaan käytettävien lomakkeiden kaava on sellainen, kuin tähän kuuluva liite osoittaa.
Laskelma varustetaan leimamerkeillä siten, että leimamerkin toinen puolisko liimataan laskelman laatijalle jäävään ja toinen puolisko asianomaiselle pörssinjäsenelle tai toiselle sopimuksentekijälle annettavaan kappaleeseen. Milloin kolmas kappale laskelmaa on kirjoitettava, on laskelman laatijan tehtävä siihen merkintä muiden kappaleiden leimaamisesta, mainiten leimamerkkien yhteenlasketun arvon.
Jos se, jonka leimaverolain 29 §:n 2 momentin mukaan tulee laatia laskelma ja toimittaa siitä kappale sopimuksentekijälle, ei tätä velvollisuuttaan täytä, on sopimuksentekijän, joka vastaa veron suorittamisesta, neljäntoista päivän kuluessa myynti- tai vaihtosopimuksen tekemisestä laadittava ja toiselle sopimuksentekijälle toimitettava laskelma asianmukaisesti leimattuna. Jos sopimuksentekijä, joka on vastuussa veron suorittamisesta, on saanut laskelman, jota ei ole asianmukaisesti leimattu tai johon tehdystä merkinnästä käy selville, ettei laskelman muita kappaleita ole säädettyyn määrään leimattu, tai josta puuttuu tällainen merkintä, on hänen mainitussa ajassa varustettava se puuttuvilla leimamerkeillä.
Arvopaperikauppiaan pidettävän päiväkirjan sivut ovat olevat numeroidut. Sivun sarakkeisiin on merkittävä jokaisesta arvopaperien kaupasta ja vaihdosta järjestysnumero, arvopaperien nimellisarvot sekä ne tiedot, jotka 12 § 2 momentin mukaan ovat laskelmaan merkittävät, niin myös onko luovutus tapahtunut arvopaperipörssin välityksellä tai ilman sitä.
Lomakevihkon sekä saadut laskelmain kaksoiskappaleet on arvopaperikauppiaan säilytettävä kaksi vuotta.
Ilmoituksessa, jonka arvopaperikauppiaan ennen toimintansa aloittamista tulee tehdä pankkitarkastusvirastolle, on mainittava liikkeen toiminimi, kotipaikka, osoite, omistaja ja toiminimen kirjoittajat sekä, jos liikettä harjoittaa osakeyhtiö, hallituksen jäsenet. Jos ilmoitetuissa olosuhteissa tapahtuu muutos tai liike lopetetaan, on siitä kahden viikon kuluessa ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle.
Leimaveroa koskevien säännösten noudattamista arvopaperien kaupassa ja vaihdossa on pankkitarkastusviraston valvottava. Mikäli koskee sellaista arvopaperien myyntiä tai vaihtoa, joka tapahtuu ilman arvopaperipörssin välitystä, on tällainen valvontavelvollisuus myöskin tulo- ja omaisuusverolautakuntien puheenjohtajilla.
Valvontaviranomainen älköön ilmaisko, mitä toimessaan on saanut tietoonsa, paitsi milloin sellainen ilmaiseminen on tarpeen leimaverolain tai tämän päätöksen rikkomisesta tehtävää syytettä varten tai asian selvittämiseksi tuomioistuimessa.
Valtion filmitarkastamon asiana on päättää, onko filmi katsottava taide-, tiede- tai opetusfilmiksi taikka Suomessa valmistetuksi filmiksi.
Milloin filmin omistaja haluaa, että filmi hyväksyttäisiin sellaiseksi filmiksi, kuin 1 momentissa sanotaan, on hänen antaessaan filmin tarkastettavaksi, tehtävä siitä ilmoitus, ja on tarkastamon, hyväksyttyään filmin mainitunlaiseksi filmiksi, annettava siitä erikoinen tarkastuskortti.
Tiede- ja opetusfilmeiksi luetaan, paitsi puhdasta tiedettä esittävät, myöskin luonnon-, maan- ja kansatieteelliset filmit sekä raittius-, siveys- ynnä muussa opetuksessa käytettävät filmit.
Jos elokuvateatterin omistaja haluaa maksaa alempaa leimaveroa pääsylipuista sen perusteella, että näytännössä esitetään yksinomaan taidefilmiohjelma, tai haluaa antaa näytännön mainittua veroa suorittamatta sen johdosta, että näytännössä esitetään ainoastaan tiede- tai opetusfilmiohjelma tahi Suomessa valmistettuja elokuvia, on hänen ennen näytäntöä tehtävä siitä ilmoitus kaupungissa poliisilaitokselle ja maaseudulla nimismiehelle.
Taide-, tiede- ja opetusfilmiohjelmaan saa tällaisten filmien ohella kuulua joku lyhyt ohjelman täytefilmi, joka ei riko ensinmainittujen filmien kokonaisvaikutusta. Mitä 2 momentissa on säädetty, sovellettakoon täytefilmiinkin.
Milloin huvitilaisuuteen päästetään maksutta sellainen henkilö, jolle ei voida antaa verotonta vapaalippua, on hänellekin annettava tavallinen valtion toimesta valmistettu pääsylippu, josta on suoritettu ainakin yhtä paljon leimaveroa kuin samanlaisiin paikkoihin oikeuttavista maksullisista lipuista.
Myymättä jääneet huvien pääsyliput tulee postilaitoksen vaadittaessa leimaveron määrällä lunastaa takaisin, mikäli pääsylippuja ei ole lippuvihkon kannasta irroitettu tai milloin esitetään luotettava kirjallinen selvitys siitä, että liput ovat jääneet myymättä tai ovat huvien peruuttamisen johdosta takaisin lunastetut.
Poliisiviranomaisten on valvottava, että huvitilaisuuksien suhteen noudatetaan leimaverolain ja tämän päätöksen säännöksiä.
Se, jonka tulee leimaverolain 17 §:n mukaan suorittaa leimaveroa, on velvollinen valtakuntaan saapuessaan ilmoittamaan tullitarkastusta johtavalle viranomaiselle aiotusta toiminnastaan sekä ajasta, jonka kuluessa sitä aiotaan harjoittaa. Jos valtakunnassa jo oleskeleva henkilö aikoo harjoittaa täällä tointa, josta hänen edellämainitun lainkohdan mukaan on veroa suoritettava, tulee hänen, ennen kuin hän toimintansa alkaa, tehdä samanlainen ilmoitus kaupungissa olevalle poliisilaitokselle.
Ilmoituksen tekijälle on tullikamarista, milloin ilmoitus on tehty tulliviranomaiselle, tai muussa tapauksessa poliisilaitoksesta annettava edellämainitussa lainkohdassa tai voimassa olevissa kauppasopimuksissa säädettyyn määrään leimattu todistus, jossa mainitaan ilmoitetun toimen laatu sekä siitä suoritetun leimaveron määrä, niin myös aika, jonka kuluessa asianomainen on oikeutettu harjoittamaan tointaan. Todistus on sen antajan toimesta kiinnitettävä asianomaisen passiin tai ololippuun sekä annettava viipymättä ja, milloin se annetaan tullikamarista, viimeistään silloinkuin verovelvollisen tavaranäytteet tullikäsitellään.
Kun ulkomaalaiselle annetaan ololippu, on edellämainittu todistus lääninhallituksen toimesta irroitettava passista ja ololippuun kiinnitettävä. Muutoin älköön todistusta passista tai ololipusta irroitettako, niin kauan kuin asianomainen oleskelee Suomessa.
Jos se, joka on saanut edellämainitun todistuksen, haluaa jatkaa toimintaansa todistuksessa mainitun ajan päätyttyäkin, uudistakoon sitä ennen ilmoituksensa kaupungissa olevalle poliisilaitokselle, jolloin hänelle on annettava uusi, samanlaatuinen todistus.
Ennen kuin verovelvollisen mukanaan maahan tuomat tai hänelle ulkomailta saapuneet tavaranäytteet tullilaitoksen hallusta luovutetaan, tulee hänen suorittaa puheenaoleva leimavero ajalta, johon sisältyy sekin päivä, jolloin tavaranäytteet luovutetaan.
Kun lainhuudatusta haetaan, on oikeuden pöytäkirjaan merkittävä, mihin määrään kiinteistön omistusoikeuden luovutuskirja, paitsi lahjakirja ja testamentti, on leimattu taikka millä perusteella sellainen asiakirja on jätetty leimalla varustamatta.
Samanlaiset merkinnät on myös tehtävä alusrekisteriin, kun aluksen tai sen osuuden luovutus ilmoitetaan rekisteriin merkittäväksi.
Kun edellisissä momenteissa mainituissa tapauksissa tahi maaherran päätöksestä valitetaan, mikäli on kysymys leimaverosta, on leimaveron suorittamista koskeva ote tai lyhennysote oikeuden pöytäkirjasta tai alusrekisteristä taikka maaherran päätös valitukseen liitettävä.
Jos joku muissa tapauksissa tahtoo valittaa viranomaisen toimenpiteestä leimaveron suorittamista koskevassa asiassa, tulee viranomaisen, pyynnöstä, antaa asiasta päätös, pöytäkirjanote tai todistus, joka niinikään on valituskirjanoheen pantava.
Yleisesti käytettävät leimamerkit ovat kymmenen, kahdenkymmenen, kahdenkymmenenviiden, neljänkymmenen ja viidenkymmenen pennin sekä yhden markan, puolentoista markan, kahden, kolmen, neljän, viiden, kahdeksan, kymmenen, viidentoista, kahdenkymmenen, kahdenkymmenenviiden, kolmenkymmenen, neljänkymmenen, viidenkymmenen, sadan, viidensadan ja kahdentuhannen markan määräisiä.
Annettavien osakekirjain leimaamiseen käytettävät leimamerkit ovat samanmääräisiä ja muuten samanlaisia kuin edellisessä momentissa mainitut, mutta niihin on painettu sanat: "Osakeanti" ja "Aktie-emission".
Valtion toimesta valmistetut huvitilaisuuksien pääsyliput ovat erilaisia kutakin kolmea leimaverolain 14 §:n 1 momentissa mainittua huviryhmää varten. Lipuissa ilmoitettu pääsymaksu on oleva yksi markka, yksi markka viisikymmentä penniä, kaksi markkaa, kaksi markkaa viisikymmentä penniä, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, kaksitoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, kahdeksantoista, kaksikymmentä, kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäviisi, kaksikymmentäseitsemän, kolmekymmentä, kolmekymmentäviisi tai neljäkymmentä markkaa, elokuvanäytäntöjä varten valmistettavissa pääsylipuissa kuitenkin korkeintaan kaksikymmentäviisi markkaa.
Huvien toimeenpanijan anomuksesta on valtiovarainministeriö oikeutettu valmistuttamaan pääsylippuja, joiden hinta on muu kuin edellisessä momentissa mainittu.
Jos pääsymaksu on suurempi kuin saatavissa olevien pääsylippujen hinta, on käytettävä kahta lippua, joiden hinta yhteensä nousee pääsymaksun määrään.
Leimamerkkejä ja huvien pääsylippuja annetaan leimakonttorista tilauksesta posti- ja lennätinhallitukselle sekä lääninkonttorille.
Posti- ja lennätinhallituksen on huolehdittava siitä, että leimamerkkejä ja pääsylippuja pidetään yleistä ja yksityistä tarvetta varten saatavana ja tulee sen sanotussa tarkoituksessa ja yleisön mukavuutta silmällä pitäen määrätä ne postitoimipaikat, joissa leimamerkkejä ja pääsylippuja on pidettävä kaupan.
Postitoimipaikat, joiden tulee pitää kaupan leimamerkkejä ja huvien pääsylippuja, tilatkoot tarpeellisen määrän sen arvoisia leimamerkkejä ja pääsylippuja, kuin kunkin paikkakunnan tarve vaatii, posti- ja lennätinhallitukselta, jonka pääkassassa on näitä merkkejä ja lippuja aina pidettävä riittävä määrä varastossa.
Postitoimipaikasta myytyjen leimamerkkien ja pääsylippujen tilittämisestä ja kirjanpidosta on soveltuvilta osilta noudatettava, mitä postimerkkien tilittämisestä ja kirjanpidosta on määräty.[2]
Jokaisessa leimamerkkien myyntipaikassa, joka on julkipantavalla ilmoituksella osoitettava, on pidettävä käsillä kappale leimaverolakia ynnä tätä valtioneuvoston päätöstä.
Kun maalla pidetään varsinaisia käräjiä, on lähimmän leimamerkkejä myyvän postitoimipaikan asia asianomaisten nimismiesten kautta pitää käräjäpaikalla myytävänä käräjillä tavallisimmin käytettäviä leimamerkkejä. Siinä tarkoituksessa tulee nimismiehen tilata postitoimipaikalta käräjien alkuun tarpeellinen määrä leimamerkkejä, pitää käräjillä myytävänä puheenaolevia merkkejä ja kahden päivän kuluessa käräjien päättymisestä tehdä postitoimipaikalle tili myytäväksi saamistaan leimamerkeistä.
Maaherra voi pyynnöstä vapauttaa nimismiehen leimamerkkien myymisestä, milloin katsoo sen haitallisesti vaikuttavan nimismiehen muihin virkatoimiin, ja määrätä jonkun toisen henkilön sanottuun tehtävään.
Virasto, oikeus tai oikeuden puheenjohtaja, joka annettavia toimituskirjoja varten haluaa saada leimamerkkejä tilitysvelvollisuutta vastaan, tilatkoon niitä lääninkonttorilta, jonka määräyksestä niitä on lääninrahastosta annettava tarpeellinen määrä. Saaduista leimamerkeistä on lääninkonttoriin lähetettävä tilitys puolivuosittain, kuukauden kuluessa vuosipuoliskon päättymisestä; kuitenkin on kertyneet leimaveromäärät, milloin ne nousevat viiteentuhanteen markkaan, jo sitä ennen ainakin kuukausittain lääninrahastolle lähetettävä.
Posti- ja lennätinhallituksen sekä lääninkonttorien on kuukausitiliraporteissaan asianmukaisella tavalla huomattava leimamerkkien sekä huvien pääsylippujen myynnistä kertyneet varat.
Kunnes sellaisia valtion toimesta valmistettuja huvitilaisuuksien pääsylippuja, joista leimaverona suoritetaan 35 prosenttia pääsymaksusta, on postitoimipaikoista saatavina, on huvitilaisuuden toimeenpanijan mainittujen lippujen asemesta käytettävä sellaisia valtion valmistuttamia lippuja, joista vero on 30 prosenttia pääsymaksusta, varustaen nämä leimamerkeillä siihen määrään, joka säädetystä 35 prosentin verosta puuttuu.
Valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita leimaverolain soveltamisesta sekä vahvistaa sitä varten tarvittavat kaavakkeet.
- Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1929.