Valtiopäivien avajaiset 1917
Valtiopäivät 1917. Pöytäkirjat I. Istunnot 1 - 37.
Keskiviikkona 11 p. huhtikuuta.
Kun eduskunnan jäsenet, puhemies ja varapuhemiehet etummaisina saapuivat kirkkoon, jonne olivat saapuneet myöskin maan kenraalikuvernööri, kenraalikuvernöörin apulainen, senaatin varapuheenjohtajat, jäsenet ja prokuraattori, alkoi jumalanpalvelus Suomen Laulun sekakuoron esittämällä motetilla "Soi taivaat kiitosta Herran ja Luojan". Alttarijumalanpalveluksen toimittivat esittelijäsihteeri Yrjö Loimaranta ja pastori Anselmi Mikkonen. Juhlamenojen soitannollisen puolen suorittamisessa olivat osallisina, paitsi edellä mainittua sekakuoroa maisteri Heikki Klemetin johdolla, tohtori Ilmari Krohn, Helsingin kaupunginorkesteri, Ylioppilaskunnan Laulajat ja Helsingin torvisoittokunta. Valtiopäiväsaarnan suomeksi ja ruotsiksi piti edustaja rovasti Gustaf Arokallio. Sen aiheena oli sanat: Kiitän sieluni Herraa ja kaikki mitä minussa on. Kiitä sieluni Herraa, äläkä unohda hänen hyviä tekojansa. (Ps. 103: 1 - 2).
edustajat asettuivat paikoillensa, puhemies ja varapuhemiehet etualallle salin oikealle puolelle. Sen jälkeen saliin saapuivat senaatin prokuraattori, jäsenet ja varapuheenjohtajat, maan kenraalikuvernööri sekä hänen seurueensa ja muut kutsumansa henkilöt. Asetuttuansa paikallensa salin perälle kenraalikuvernööri avasi valtiopäivät venäjänkielisellä puheella, jonka suomeksi ja ruotsiksi luki senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja August Nybergh ja joka suomeksi oli näin kuuluva:
Monien vuosien ja kahden hallituskauden jälkeen avaa tänään suvereenisen Venäjän edustaja, saatuaan siihen käskyn Venäjän Väliaikaiselta Hallitukselta, joka perustavaan kokoukseen asti on kaiken valtiovallan täydellinen haltija, Suomen Valtiopäivät sekä tervehtii Suuriruhtinaanmaan kansanedustajia vilpittömillä ystävyyden tunteilla ja iloisessa tietoisuudessa oikeudesta molempain kansain omantunnon edessä.
Ei ollut kulunut viikkoakaan vallasta luopuneen viimeisen keisarin poistumisesta valtaistuimelta, kun itsevaltias kansa palautti suomalaiselle veljelleen kaikki tälle valtiomuodon mukaan kuuluvat oikeudet, turvaten sille samalla kaikki vapaan nykyaikaisen valtion kukoistukseen ja kasvamiseen tarpeelliset edellytykset.
Maaliskuun 7/20 päivänä annettu julistuskirja on jo ilmoittanut Teille, että Suomen lakien kanssa ristiriidassa olevista toimenpiteistä jäävät voimaan ainoastaan ne, jotka maailmansota on aiheuttanut, ja nekin vain siihen saakka, kunnes sota loppuu. Tätä aikaa ei kukaan maailmassa vielä voi määrätä, mutta minä vakuutan tässä kaikkien kuullen, että koko Venäjänmaa ynnä sen kanssa Väliaikainen Hallitus on varma Liittolaisten voitosta eikä salli toisin käyvän. Tässä mielessä tulemme me työskentelemään yhdessä Teidän kanssanne, ja Venäjän valtiovalta on tyydyttävä kaikki Teidän oikeutetut toivomuksenne, hyvin muistaen, että keskinäisissä suhteissa oikeuteen perustuva liitto on vahvempi ja vankempi kuin voiman oikeus.
Vapaa Venäjän kansa ei tästedes milloinkaan ole loukkaava suomalaisten vapautta, koska se nyt ilolla tuntee, että vapaus on kaikkien kansojen oikeus, onni ja kunnia.
Julistan Valtiopäivät avatuiksi.
Tämän jälkeen eduskunnan puhemies [Kullervo Manner] suomeksi lausui:
Suomen eduskunta tervehtii kauttani vapautunutta Venäjää. Suomen kansa kunnioittaa syvästi Venäjän kansan laajoja kerroksia, jotka eivät sorron iestä itse siedä sekä antavat arvon ja oikeutuksen toisenkin kansan vapaudenrakkaudelle.
Samalla kuin Venäjä, on myöskin Suomi nyt tosiasiassa lakannut olemasta monarkinen maa. Tämä tosiasia tekee tarpeelliseksi, paitsi uuden kansanvaltaisemman hallitusmuodon säätämistä Suomessa niinkuin Venäjälläkin, myöskin sen, että maamme valtiollinen asema Venäjään nähden nyt lasketaan uudelle pohjalle. Kovasta kokemuksesta, sorrosta ja vainosta, osaksi venäläisen lainsäädännönkin vaikutuksesta, on kansaamme juurtunut se vakaumus, ettei Suomen valtiollinen asema ole turvattu. Maamme asema ei myöskään vastaa Suomen kansan kehityskantaa eikä tyydytä sen omintakeisen, Venäjän oloista suuresti eroavan kulttuurin ja edistyksen tarvetta. Suomenkin kansa tarvitsee, vapaana vapaan Venäjän rinnalla, oman paikkansa kansojen tulevassa pysyvässä veljesliitossa.
Eduskunnan velvollisuutena nyt on, perustuslain mukaan, varjella ja puoltaa Suomen vapautta. Mutta eduskunta pitää tärkeänä ja toivoo hartaasti, että kansamme vapauttaminen holhouksen alta tulisi täytetyksi ja turvatuksi tavalla, joka samalla takaa pysyväisen, sovinnollisen ja hedelmällisen vuorovaikutuksen Venäjän kansan kanssa, niin ettei kansojemme veljellisiä välejä enää voisi vaino ja väkivalta raadella eikä viha ja kateus myrkyttää.
Suomen lainsäädännön kehitystyö on pitkät ajat ollut kahleissa, suureksi vahingoksi ja kärsimykseksi ennen kaikkea maamme työtätekevälle kansalle. Nyt on eduskunnan tahto ja toivo, että kansamme elämässä alkaa uusi, valoisampi aika.
Puhemiehen puheen luki venäjäksi senaatin ylikielenkääntäjä valtioneuvos August Ringvall.
Sen jälkeen kenraalikuvernööri luki julki venäjänkielellä laaditun luettelon niistä esityksistä, jotka eduskunnalle nyt annettiin; ja sisälsi mainittu luettelo, jonka suomeksi ja ruotsiksi luki julki senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja Nybergh, seuraavat esitykset:
1) Venäjän kansalaisten oikeudesta elinkeinon harjoittamiseen Suomessa;
2) Suomessa asuvain Venäjän kansalaisten kunnallisista oikeuksista;
3) Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aikana sekä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa.
Kun tämä oli tapahtunut, palasi kenraalikuvernööri sisähuoneisiin saatettuna samoin kuin saliin tullessaankin, minkä jälkeen myöskin eduskunnan puhemies, varapuhemiehet ja jäsenet läksivät salista ja kokoontuivat eduskunnan istuntosaliin jatkamaan täysi-istuntoa.