Valtiopäivistä VII (Rosenborg)

Valtiopäivistä VII (Rosenborg)

Kirjoittanut Johan Wilhelm Rosenborg

Waltiopäiwistä VII

(Jatko n:oon 75)

Yhteisistä mietinnöistä neljän säädyn kesken.

"Tärkeä kysymys on, woipiko säädyt pitää yhteisiä mietinnöttä'? Sitä ei näet voitane kieltää, että semmoiset yhteiset mietinnöt sangen paljo waikuttaisiwat säätyjen päätöksiin semmoisissa kysymyksissä, joilla on yleisempi miehätys, ja jotta eiwät erikoisesti koske johonkuhun säätyyn. Onpa asioitakin, joista päätettäissä tarwitaan niin perinpohjaisia tietoja, joita ei käy waatiminenkaan kunki säädyn jäseniltä erittäin. Kyllähän se on tosi, että waliokuntain awuin koetaan saada tarpeellisia tietoja, sillä jäsenet niihin owat siihen perustusmieleen katsoen olettawat, että erikoisten edusmiesten korkeampi oppi ja kokemalla woitettu taito woipi päästä wallan päälle asioita walmistettaissa, mutta kuitenki ei sitä woi aiwan warmaan joka asiassa odottaa. Nykyisestä tawallisesta samain asiain ratkaisemisesta yksin ajoin jokaisessa neljässä säädyssä erittäin seuraa sekin, että joku sääty woipi tehdä päätöksensä, saamatta tietää niitä asiaan kuuluwia selityksiä, jotka ilmaantuwat toisessa säädyssä mietittäissä. Jos semmoisia selityksiä annettaisiin ja punnittaisiin yleisemmästi ensin waltakuunansäätyjen yhteisissä mietinnöissä, waikuttaisiwat ne epäilemättä sangen paljo säätyjen päätöksihin. Samate lienee se luultawa, että kukin sääty kohdastaan, saatuansa tilaisuuden tarkemmin selittää ja wertailla eri mieliä, saattaa helpommin suostua yksimielisiin päätöksiin, kuin kunki säädyn mietintöjänsä erikseen pitäissä. Waltiopäiwillä wuosina 1856 ja 1858 otettiin edellä mainituista syistä se lisäys Ruotsin waltiopäiwäjäljestyksen 46 §:lään, että waltakunnan-säädyillä on lupa pitää yhteisiä mietinnöitä yleisen waltiopäiwillä ratkaistawan kysymyksen johdosta.

Siten ei tosin ole tapahtunut niillä waltiopäiwillä, joita on pidetty nykyisen kansallisolomme perustettua. 1723 wuotuisessa waltiopäiwäjärjestyksessä ei myöskään mainita semmoisista yhteisistä mietinnoistä mitään, ja sille on waltiopäiwäjärjestyksemme käytöllinen osa perustettu. Asialla on kuitenki sellainen erikoinen laita, että oikeudellisesti woimassaan olewa waltiopäiwäjärjestyksemme, wuodelta 16l7, olkoonpa muuten jos kuin wajanainen ja wanhanmallinen, kuitenki sisältää säännön joka myöntäa semmoisten yhteisten mietintöjen pitämisen waltakunnansäätyjen kesken. Siinä säätään näet ensin, että kukin sääty, sitte kuin kuningas waltakunnansalissa on ilmoittanut säädyille ehdotuksensa, kokoontukoot kammarihinsa ””miettimään ja punnitresemaan”” niitä asioita, jotka heidän ratkaistawaksensa on jätetty, ja sittä lisäntään: ””jos he kuitenki tahtowat jossakin kokoutua, tapahtukoon se waltakunnansalissa itsessään.”” Tässä on siis selwä oikeus semmoisiin myönnetty, ja minä en woi hawaita muuta, kuin että, koska perustuslaki selwästi antaa luwan semmoisiin kokouksiin, käytöllinen tapa (praxis) ei merkitse mitään.*) Ainoa waikeus on päättämisessä milloinka semmoisia kokouksia on pitäminen, mutta kuin siitä ei ole tarkempata määräystä, niin tottahan se saanee silloin tapahtua, kuin waan joku sääty waatii semmoista kokontumista.”

*) Tällä tarkoitetaan sitä, että waikka wuoden 1772 perästä semmoisia kokouksia ei ole pidetty, niin siitä ei yhtähywin tarwitse pitää mitään lukua.

Kääntäjän muistutus.

Lähde: Suomen Julkisia Sanomia, n:o 76, 5.10.1863