Valvoja
| Valvoja Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Olen maannut koko yön
- kuunnellen sateen valitusta
- ja autojen levotonta kohinaa.
- Lukemattomina öinä olen vielä makaava näin,
- humiseva hiljaisuus ympärilläni,
- tietäen ettei aamun tultua mikään muutu,
- ettei yksikään ohihumahtavista autoista
- pysähdy oveni eteen.
- Mutta kerran, kerran, sadan vuoden kuluttua
- se on kuitenkin tapahtuva, Ihme.
- Älkää sanoko minulle, ettei sitä ole!
- Minä olen äärettömän nuori
- enkä ole vielä nähnyt mitään,
- ja siksi minä tiedän enemmän kuin te.
- Ja minä tiedän,
- että se on aikojen alussa minua varten luotu,
- ja että se on saapuva kerran
- ja hulmuten tempaava minut kanssaan pois.
- Ja mitä merkitsee silloin tuhat unetonta yötä!
- Hymyilkää vain säälivästi, hiljaiset seinät;
- liekkinä olen ponnahtava kauas syleilystänne,
- kun aika on täysi.
Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.