Vangin laulu

Vangin laulu. (Elinkautisvanki olkivuoteellaan:) Kirjoittanut Väinö Hupli

Yön hämärässä istun,

mua synkät muurit peittää;

mun sydäntäni ahdistaa,

sitä tuskan aallot heittää.

Voi, näinkö nääntyä siis saan,

ne eikö aukee milloinkaan,

nuo muurit, jotka peittää!

Miks säästivät he hengen,

kun elämäni veivät!

Mi turmatekohon mun sai

he ajatelleet eivät.

He tyrkyttivät myrkkyjään,

ne järjen riisti, hullas pään

ja veljenmurhaan veivät.

Yön hämärässä istun

kuin kerran istuin koissa.

Ah armas vaimo, lapseni!

Vaan kaikki, kaikk’ on poissa –.

He riutuu nälkään, kurjuuteen

ja turhaan kutsuu turvakseen

he isää onnetonta,

mi kerran hymyi koissa.

[Väinö] H[u]pl[i].

Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV. 1910.