Vanha-Junkkari

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha-Junkkari.
(Mukaama Saksan-kielestä *).
Kirjoittanut anonyymi
Suomentanut Elias Lönnrot.


Saattas’, sanot veikkoseni,
Tulla aikaan akattaki,
Toveritta tansaella,
Kuolla ilman kumppanitta.
Et sa veikkoni eläisi,
Tulis aikahan akatta;
Jos ei akkoja olisi,
Vielä puusta vesteleisit,
Haapa-puusta hakkeleisit,
Koivusta kokisit saaha
Vaimon valkian-verevän,
Jok’ ois’ varrelta valittu,
Kaunis kansa kasvoiltansa.
Muista myöskin, veikkoseni,
Akkain avut kolminaiset:
Syän rinnasa sytevä,
Sulohinen suussa kieli,
Talon anti tarkka päässä.
Jos sa vaimon valmistaisit,
Kasvot kullasta kuvaisit,
Rinnat, hoikan, hopiasta,
Yöksi vierehen viruisit,
Käsivarrellen valuisit;
Kylm’ ois’ kulta kumppaniksi
Vilun hohtaisi hopia.
Muista vielä, veikkoseni,
Akkain avut kolminaiset:
Huulet kauniit, hunajaiset,
Varsin sievät käsivarret,
Rinta lämmin, läikkyväinen.
Naippa, veikkoni, välehen,
Ottaos valittu vaimo
Suloisesta Suomen-maasta,
Elikkä etemmä vielä
Saahos Saksan neitosista,
Kaunis Riian kaupunnista,
Vereväinen Venäjältä.

*) Muualta saatu.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 5.1.1833.