Vanha-Junkkari

Vanha-Junkkari. (Mukaama Saksan-kielestä *). Kirjoittanut anonyymi

Suomentanut Elias Lönnrot.

Saattas’, sanot veikkoseni,

Tulla aikaan akattaki,

Toveritta tansaella,

Kuolla ilman kumppanitta.

Et sa veikkoni eläisi,

Tulis aikahan akatta;

Jos ei akkoja olisi,

Vielä puusta vesteleisit,

Haapa-puusta hakkeleisit,

Koivusta kokisit saaha

Vaimon valkian-verevän,

Jok’ ois’ varrelta valittu,

Kaunis kansa kasvoiltansa.

Muista myöskin, veikkoseni,

Akkain avut kolminaiset:

Syän rinnasa sytevä,

Sulohinen suussa kieli,

Talon anti tarkka päässä.

Jos sa vaimon valmistaisit,

Kasvot kullasta kuvaisit,

Rinnat, hoikan, hopiasta,

Yöksi vierehen viruisit,

Käsivarrellen valuisit;

Kylm’ ois’ kulta kumppaniksi

Vilun hohtaisi hopia.

Muista vielä, veikkoseni,

Akkain avut kolminaiset:

Huulet kauniit, hunajaiset,

Varsin sievät käsivarret,

Rinta lämmin, läikkyväinen.

Naippa, veikkoni, välehen,

Ottaos valittu vaimo

Suloisesta Suomen-maasta,

Elikkä etemmä vielä

Saahos Saksan neitosista,

Kaunis Riian kaupunnista,

Vereväinen Venäjältä.

*) Muualta saatu.

Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 5.1.1833.