Vanha Virsi, N:o 92

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha Virsi, N:o 92.
(Runebergin mukaan.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


1.

Varrella virtain Baabelin,
Ken kertoo kyneleemme,
Kun riemut jalon Sionin
Muistuivat mielehemme?
Me kanteleemme riipuksiin
Panimme pajuin oksihin,
Surumme surkutellen.
Ken vankina voi soitella,
Ken kahleissansa laulella,
Kuin ennen, riemutellen?

2.

Jo oli onni muinoinen
Kauvaksi kaonnunna,
Pakanain pariin orjuuteen
Olimme joutununna.
Mielikseen meitä soittamaan
Ja laulujamme laulamaan
Pakotit pilkatellen;
Ken vankina voi soitella,
Ken kahleissansa laulella,
Kuin ennen, riemutellen?

3.

Jos jäisit, Jerusalemi,
Mun mielestäni millon,
Niin kuivettukoon kieleni
Ja sydämmeni siilon;
Sun templiis, linnaas, asuntoos,
Sun riemuus, rauhaas, valohos
Haluan himotellen;
Mä siellä vasta soitella
Saan vapaana, ja laulella,
Kuin ennen, riemutellen.

G[ustaf]. R[einhold]. B[lom]q[vis]t.


Lähde: Kansan Lehti 11.1.1868.