Vanha Virsi, N:o 92

Vanha Virsi, N:o 92.
(Runebergin mukaan.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

1.

Varrella virtain Baabelin,

Ken kertoo kyneleemme,

Kun riemut jalon Sionin

Muistuivat mielehemme?

Me kanteleemme riipuksiin

Panimme pajuin oksihin,

Surumme surkutellen.

Ken vankina voi soitella,

Ken kahleissansa laulella,

Kuin ennen, riemutellen?

2.

Jo oli onni muinoinen

Kauvaksi kaonnunna,

Pakanain pariin orjuuteen

Olimme joutununna.

Mielikseen meitä soittamaan

Ja laulujamme laulamaan

Pakotit pilkatellen;

Ken vankina voi soitella,

Ken kahleissansa laulella,

Kuin ennen, riemutellen?

3.

Jos jäisit, Jerusalemi,

Mun mielestäni millon,

Niin kuivettukoon kieleni

Ja sydämmeni siilon;

Sun templiis, linnaas, asuntoos,

Sun riemuus, rauhaas, valohos

Haluan himotellen;

Mä siellä vasta soitella

Saan vapaana, ja laulella,

Kuin ennen, riemutellen.

Lähde: Kansan Lehti 11.1.1868.