Vanha omena

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha omena.

Kirjoittanut Kasperi Tanttu


Sen Jussin Lotta kyllä varmaan ties,
ett’ Matti pappi oli saarnamies,
niin oiva, että nuoret, vanhat »käänsi»
ja jäykimmätkin polvet koukkuun väänsi,
vaan Lotta ajatteli: kuinka taitaa
mies itse astuskella tietä kaitaa.
Hän päätti koittaa Eevan-keinojansa:
kelpaisko vielä hänen omenansa.
Paulojaan punoi Lotta päivän, kaksi
ja päätti viimein tulla hurskahaksi.
Hän meni pappilaan luo hengen miehen
ja kertoi kuinka synnin laajaan tiehen
hän oli perinpohjin kyllästynnä
ja taivaan kaitaan tiehen mieltynynnä,
»ei himo enään pala miehiin näihin,
vaan tuonne ylös ainoon pojan häihin.»
»Se hyvä», huokas Matti hartahana,
»kun Lotta eksyneenä lampahana
viimeinkin kuuli äänen paimenen
ja tuli hädissänsä määkien,
pyytäen päästä häihin karitsan.
No, hyvä! Minä otan vastahan,
jos Lotta lupaa kaitaa tietä käydä
ja eikä Eevan-elkehiä näytä.»
Sen lupas Lotta, silmiänsä pyyhki
ja Matin eessä polvillansa nyyhki.
Nyt Matti näki, että hengenmiekkaan
hän oli kaatanut tuon vaimon viekkaan;
hän nosti Lotan taasen seisomahan
ja käski luottaa »armon jumalahan».
Sai Lotta pienen leivän ruustinnalta
ja Matin kautta armon jumalalta,
kun meni työhön herran viinimäkeen
ja sanoi kuuluvansa »joutoväkeen,
mi turulla vain joutilaana harhaa
ja joskus kuokkii pirun nokkostarhaa» –
Niin kauvan tiensä kulki pappilahan,
kun Matti – mieltyi vanhaan omenahan! –
– – –
Ol’ kerran hartaushetki pappilassa
ja vieras pappi »sanaa saarnaamassa»,
kun »sana sattui» Lotan arimpahan
ja »itkemään» hän hiipi porstuahan;
Mattia »vihlasi» myös näön vuoksi,
niin, että pääsi ulos Lotan luoksi
ja meni oven taakse pimeähän
»itkevän» Lotan kanssa »itkemähän»...
Kun pappi sanoi: »synnin palkka hauta»,
niin porstuasta kuului: »jumalauta!
Mä helvettiin, tai luokse ruustinnasi!
Tuo mielessäkö äsken polvillasi
silmääsi mulle salaa vilkutit
ja huulillasi luojaa rukoilit?
Kai luulit saavas makeatkin mannat
kun porstuassa synnit anteeks annat.»
»Perkele tuolla punoo paulojansa,
vaan täällä polvistuupi Herran kansa!»
saarnasi pappi silmin hehkuvin,
koettain peittää veljen skandaalin,
vaan väki riensi ulos katsomahan
ja huusi nähtyään: »Voi perhanahan
kun ollaan uskottu, se että vie
taivaaseen, mutta tuo on sama tie,
kun meistä syntisistä kurjimmaila. –
Kai naista tarkoittaa hän taivahalla».


Lähde: Tanttu, Kasperi & Jali Joutsen 1915: Parivaljakolla: humoristisia runoja. Paperikauppa »Viertola», Tampere.