Vanha omenapuu
| Vanha omenapuu. Kirjoittanut Immi Hellén |
- On mummon tarhassa vanha
- ajan uurtama omenapuu.
- Sen naava on hopeanharmaa,
- sata suvea näki se varmaan,
- se ryhmyinen omenapuu.
- Se keväimen suosikki lienee
- tuo harmaja omenapuu,
- tuhat kukkaa kun sille se tuhlaa,
- sen oksilla viettäen juhlaa.
- Oi, kuinka se nuorentuu!
- Kun lauhkeat kesätuulet
- pois kukkaset karistaa,
- uus into sen suonissa herää,
- työtarmon se kaiken kerää –
- kas, mitä se aikaan saa.
- Tule syksyllä mummon tarhaan,
- tokko tunnet sen vanhan puun?
- Punaomenat siinä nyt loistaa
- ja toinen on kauniimpi toistaan.
- Jäät mykkähän ihailuun.
- Se milloin kauniimpi lienee
- puu harmaja mummosen
- kevätkukkien puhjetessa
- vai heelmien hehkuessa?
- Sitä tarkoin tiedä mä en.
- Tule syksyllä mummon tarhaan,
- pien’ sisko tuo mukanas.
- Pidot parhaat teille hän laittaa,
- saatte poimia minkä maittaa.
- Puu vanha on antelias.
1927.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.