Vanha omenapuu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha omenapuu.

Kirjoittanut Immi Hellén


On mummon tarhassa vanha
ajan uurtama omenapuu.
Sen naava on hopeanharmaa,
sata suvea näki se varmaan,
se ryhmyinen omenapuu.
Se keväimen suosikki lienee
tuo harmaja omenapuu,
tuhat kukkaa kun sille se tuhlaa,
sen oksilla viettäen juhlaa.
Oi, kuinka se nuorentuu!
Kun lauhkeat kesätuulet
pois kukkaset karistaa,
uus into sen suonissa herää,
työtarmon se kaiken kerää –
kas, mitä se aikaan saa.
Tule syksyllä mummon tarhaan,
tokko tunnet sen vanhan puun?
Punaomenat siinä nyt loistaa
ja toinen on kauniimpi toistaan.
Jäät mykkähän ihailuun.
Se milloin kauniimpi lienee
puu harmaja mummosen
kevätkukkien puhjetessa
vai heelmien hehkuessa?
Sitä tarkoin tiedä mä en.
Tule syksyllä mummon tarhaan,
pien’ sisko tuo mukanas.
Pidot parhaat teille hän laittaa,
saatte poimia minkä maittaa.
Puu vanha on antelias.

1927.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.