Vanha pääsiäislaulu
| Vanha pääsiäislaulu. Kirjoittanut Oscar Levertin |
| Suom. Katri Vala. |
- He Cecilian urkujen luona
- kuin morsiot seisoivat,
- ja pukunsa valkeena vuona
- yli olkain lainehtivat.
- Kuin liljat he seisoo, antaa
- teräin nuokkua raukeiden
- ja laulussa mielensä kantaa
- luo pääsiäistähtien.
- Sisar Martta herttaisena
- kuin kevätyö katselee,
- ja silkinpehmoisena
- hius hilkasta kuohuilee.
- Hänen uskonsa säteistä saapi
- puku loiston. Huuliltaan
- niin laulu pulppuaapi
- kuin ruusu lois tuoksuaan.
- Sisar Agnes on ylväs, jota
- tuli polttava kuluttaa,
- joll’ on uhraamishurmiota
- tulenkuumassa katseessaan.
- Suun kalpean ympäri huuma
- ja hehku antaumisen,
- joka rintaansa painaa kuuman
- käden rakkauskaipuisen.
- Käsivarrelle kuoppaisana
- sisar Gertrudin poski noin
- on painunut, raskahana
- myös kultapalmikkoin.
- On silmät kyynelissä,
- soma suu vain hymyää,
- nuor’ otsa syvimmissä
- on hartausmietteissään.
- Mut muista kauempana
- Veronica kuuntelee,
- vahakynttelin, hartahana,
- miten sävelet kumpuilee.
- Hän ristii sormiansa
- jalan ympäri kultaisen,
- luo kynttilä hohdettansa
- olennon yli ruusuisen.
- Pyhä Cecilia istuu eessä
- koristettujen urkujen
- olemuksensa kimmelteessä
- puvun kultakirjaisen.
- Soi virsi mahtavana
- sovituksen ja rakkauden.
- Pedaalissa valkeana
- on jalka neitseellinen.
- On taivas maan, veden juoksun
- yli käynyt tähtihin.
- Luo laulu yöhön tuoksun
- savun lailla kallihin.
- Kuin aurinko karkoittavi
- sumut maasta kiirien,
- käsin valkenin kolkuttavi
- niin porttihin taivasten.
Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.