Vanha pakana

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha pakana
Virolainen helkavirsi
Kirjoittanut Eino Leino


Murhasitte mun omani,
Eestin rouvan ensimmäisen,
Tanskan linnan liepehille,
Räävelihin räikeähän.
Se oli Linda, kumpurinta.
– »Kunne itse nyt laseite?» –
Painan pääni Petserihin
setukaisten selvitellä,
Peipus-järvehen pelastun,
naida Narvan tyttärien.
– »Ohoh, Sinua, ukko utra!
Hapsesi hajan menevät
penkerelle, pänkerelle
tykö Inkerin ihanan.» –
Mistä löydän siis omani?
Luotako valion Vatjan?
– »Jo sun joutsenes jorisi
Emä-virran vieremillä,
taittui jo tasainen varsi
Tartun valkotanterihin.» –
Sasupäänikö päreät?
– »Päivän maille Suo-sukuisten.
Murhasitte mun omani,
Lindan, liian linnanrouvan.
Minut missä rouhitahan?
Kivenkö kirjavan selällä?
Eivät Eestin ennättäissä
tuskasta tuhanten vuotten,
marssien Maru-Malevan
taas teitä Kave-Kalevan.
Kuljin niitä, kuuntelinkin.
Tekivät kiviset kirkot
minun mieltyä sisälle.
Lien ollut kivinen lakki:
paadet päähäni putosi.
Kukot kirkon kuulumahan:
»Laji on toinen tänne tullut,
mahdu maahas et sisälle,
ennen kuin eroat meistä!»
Seinätkin selittämähän:
»Taru on Linda, linnanrouva,
piimä päästä pitkän pellon,
maidon maalle juoksevaisen!»
Portahat porajamahan:
»Kulki tästä kurjat ennen,
taisi saapua takaisin
sankarit varaväkevät!»
Murhasitte mun omani.
Siksi etsin entistäni,
murehdin ma muinaistani
yltä Yön ja Päivän saaren,
takoa Tanikan linnan.
Vaan jos nukkuu nurmipääni
maassa maksankarvaisessa,
Linda, tuo sininen lintu –
Silloin, Maa, sinut kiroan.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.