Vanha tammi
| Vanha tammi. Kirjoittanut Lauri Soini |
- On nuorena vesana se kerran noussut,
- kera tuhansien vesojen kilpaillut.
- On ollut se vehmas ja hyötysä tammi
- ja ihanin terhoin versonut.
- Niin vireänä, viherjänä versoi se,
- ja latva sen laajeni taivaalle.
- Nyt taivahan rantoja myöten se kaartuu,
- ylt’ympäri kattavi kaiken maan.
- Mut kuivunut on sen suonien mahla,
- se laannut on aikoja kasvustaan.
- Jo onsi ja laho on vanha puu,
- sen leveät lehvät kuivettuu.
- On ympäri tammea nuori metsä,
- joka kilvaten pyrkivi taivoon päin.
- Mut sitä ei salli se vanha tammi –
- kun jäisi se peittohon metsän näin.
- Se metsältä auringon varjoaa
- ja kuoleman taimille tarjoaa.
- Oi, nouskaa pienoset kirvesmiehet –
- tuhat pientä on sama kuin suuri mies!
- On aika jo kaatua vanhan tammen,
- sen luita jo syököhön loimuva lies!
- Ja nouseva koivikko kaiken maan
- on vapaa nuoressa kasvussaan!
Lähde: Soini, Lauri 1903: Punasta ja vihreää: runoja. E. E. Sundvall, Helsinki.