Vanha ystävä kaukaa ystävälle

Vanha ystävä kaukaa ystävälle. Kirjoittanut Jaakko Juteini

Ehkä on eromme enennetyllä

iällä ollut jo kestävä kyllä,

suosio sielumme kiinittää,

ystävät muistolla yhdistää.

Vaikka on vaiheilla kuoleman hetki,

ei mene mielestä riemuinen retki;

viipyen vielä se vaikuttaa,

onnea ollutta ilmoittaa.

Kallis on kaiketi kullalla hinta,

kallihin rakas ja kytevä rinda,

jota ei jakseta jähdyttää,

erolla, vuosilla eksyttää.

Sydän on sima ja metinen mieli,

palava poveni; vaan kova kieli

ei taida sanoja taivuttaa,

ja sitä sinulle ilmoittaa.

Toivo on tallella elämän teillä,

että on endinen rakkaus meillä,

sulana suosion säilyttää,

virvoittavaisena viivyttää.

W. – s.

Lähde: Sanan Saattaja Viipurista -lehden vuosikerta 1841, 3. huhtikuuta s. 2. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 23.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Sanan Saattaja Viipurista, vuosikerta 1841. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ssv/ssv1841_rdf.xml.