Siirry sisältöön

Vanhan Nuoren Miehen Lohdutus

Wikiaineistosta
Vanhan Nuoren Miehen Lohdutus.
(Laulettava sopivalla nuotilla.)
Kirjoittanut Carl Helenius


Minä myöskin miehullinen
Olin muinen moneissa,
Poika paras uroollinen
Kiitettävä kureisa.
Puna pulska postillani
Oli hyvin hohtava,
Rakkaus myös rinnasani
Tuima oli tunduva.
Pijat parhat plusukaiset
Minuun melkein mielistyit,
Lesket liukkaat lendäväiset
Kimppuhuni kokonnuit.
Poian tamän puolehensa
Vetä pyysit parhamman,
Taitavasti tavallansa
Usein saivat uupumaan.
Ämmät, Äijät, Puhemiehet
Sinne tänne talutit,
Kavalat ja kerkiät kielet
Hulluutehen halutit.
Josta sangen suuttunexi
Tulin, käskin kovasti
Mennä hiiteen, haldiaxi
Siellä tulla somasti.
Kostollansa kovimmalla
Minun syystä syymäisit,
Jöröin joukkoon julmimmilla
Sanoillansa syöxelit.
Pijat sillen pelkäisivät
Eipä enä suostuneet;
Töröxi vaan tervehtivät
Eikä enä hyväilleet.
Sanat sievät somaisimmat
Kielestäni katoisit,
Runot muinen rakkahimmat
Perikatoon putoisit.
Tämän koston kovuudelda
Olen ollut vaivattu;
Mutta myöskin monialda
Lohdutus on lainattu.
Ämmäin häijyin härmästä
Olen sillen säästetty,
Lapsi joukon jyminästä
Perki pojes päästetty.
Huonen-risti rasittava
Minulla ei murheexi,
Mieldäni myös pahendava
Syytä eivät suruxi.
Minä elän yxinäni
Niinkuin kukka kedolla,
Engä tunne tykönäni
Murhee mistään vaivalla.
Surkuttelen, surkiasti
Toveria, tuttuja,
Joiden kalva kauhisti
Surun surma sieluja.
Mitä minä koonut olen
Täällä työllä, toimeella,
Annettakon, koska kuolen,
Kokonansa köyhille.
Ilon mieli eläisäni
Oli aina osani,
Sitä samaa kuolleisani
Muille jätän jälkeni.

Kirrin Simonpoika.


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 11.6.1831.