Vanhat tavat ja uudet aatteet

Vanhat tavat ja uudet aatteet. Hyvin monin paikoin maakunnassamme käytetään vielä aivan yleisesti vanhaa tapaa, että seurakuntain kaikki kirkolliset virka- ja palvelusmiehet ylimmistä alimpiin saakka käyvät useampia kertoja vuodessa ympäri pitäjää n. s. pikkuvaaluilla, nimittäin voi-, kala-, uutis-, teuras-, liina- y. m. vaaluilla, jollain asian omaisille aina sen suosio ja rakkauden mukaan, millä seurakuntalaiset tahtovat kutakin kirkollista toimitusmiestään kohdella ja suositella, keräytyy ja karttuu koko joukot kaikellaista pienempää omaisuutta ja lahjusta, varsinkin ruokatavaran muodossa j. n. ep. sekä saavat kerääjät tavallisesti näillä matkoillaan luonnollisesti sitäkin käytöksensä ja kohteliaisuutensa mukaan nauttia suosiollisen kansan runsasta vieraanvaraisuutta ja kohteliaisuutta. Mutta tätä kieltämättä kovin vanhentunutta tapaa, joskopahan ei vaan paavillista väärinkäytöstäkin, vastaan ovat esim. Taipalsaarella kunnan uudistuspuoluelaiset alkaneet vähitellen vastustella niin, että asiaa on jo pyydetty yleisen kunnankokouksenkin käsiteltäväksi, vaikka ei sitä ole vielä tahdottu näin äkkiä ja ensimmäisenä niin yleiseksi ja julkiseksi saattaa. Meidän on kuitenkin pyydetty asiasta huomauttamaan, ja toivommekin siis, että koska papiston palkkoja uuden kirkollisen palkkausasetuksen mukaan koko maassamme paraillaan uudesta järjestetään, että maamme edelläveisaajain, urkurien, soittajien, suntioiden, haudankaivajain y. m. kirkollisten toimitus- ja palvelusmiesten palkat kaikissa kunnissa itse kussakin kohdastaan ensi tilassa järjestettäisiin niin, että tälläiset sivukeräykset mitä pikimmin jäisivät pois, jos ne kerran alkavat yleisöä kyllästyttää ja osottautvat [pitää olla osottautuvat] niin uudemman ajan aatteiden mukaan yleisölle epäkäytännöllisiksi.

[Lähde: Lappeenrannan Uutiset 5.4.1890 sivu 2]