Vanhat tuttavat
| Vanhat tuttavat Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Nyt jälkehen kymmenen vuoden
- Taas terve, sä veikkonen!
- Nyt illan vietämme juoden
- Ja muinaista muistellen.
- Ei hetken huolet nyt paina!
- Olot mieless’ on entiset:
- Me ystävät olimme aina;
- Ilot, murheetkin yhteiset!
- Mut siit’ on jo kymmenen vuotta,
- Ja aika on oikkuinen.
- Nuo vuodet, ne kulu ei suotta!
- Kai huomannut lienet sä sen?
- Ei ehjänä aika päästä:
- Sen virta kaikk’ kuluttaa.
- Ei sydäntä nuorta se säästä,
- Vaan muuttaa ja muodostaa.
- Niin, päivien tullen ja mennen,
- Myös oomme me muuttuneet;
- Me toisemme tunsimme ennen,
- Vaan nyt oomme vieraantuneet.
- Ei eroa ystävyys siedä,
- Se kuolo on kukkasen tään:
- Et minusta mitään sä tiedä,
- Mä sinusta en mitäkään!
- Mut mitäpä huolimme siitä,
- Kun muistot vaan elelee!
- Jos muistot ei viikoiksi riitä,
- Kai illaks ne riittänee.
- Siis iltamme nyt kulutamme,
- Kuin ystävät rakkahat,
- Ja olemme uskovinamme,
- Ett’ oomme me tuttavat!
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.