Vanhoja suomalaisia pääsiäistapoja

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanhoja suomalaisia pääsiäistapoja

Kirjoittanut Frans Akseli Heporauta


[s. 77]

Vanhoja suomalaisia pääsiäistapoja.

Suomalaisten samoin kuin monien muittenkin kansojen vanhoilla pakanallisilla juhlilla on huomattavana ominaisuutena se, että niitten viettoaika ei ollut päivälleen määrätty, ne oli asetettu vain joksikin visseiksi vuodenajoiksi. Juhlien viettotapa oli yleensä yhteydessä sen vuodenajan tuotteiden: keväisin esim. kylvönteon ja karjanhoidon, syksyisin sadon korjaamisen kanssa j.n.e. Niinä voimina taasen, jotka ihmisten toimiin vaikuttivat ja joilta menestystä toivottiin, olivat pääasiallisesti vainajien henget, joten vainajainpalvelus varmaankin muodostaa näitten juhlien alkuperäisen sisällyksen.

Kun sitten kristillinen kirkko asetti omat juhlapäivänsä, niin se määräsi vakinaiset päivät, jolloin niitä oli vietettävä. Kansan entiset omat juhlat eivät silti hävinneet, vaan ne ensiksikin aikaan nähden alkoivat ryhmittyä kristillisten juhlapäivien ympärille. Eivät ne myöskään hävinneet sisällykseltään, vaan samat menot, joilla ennen oli vietetty pakanallisia juhlia, säilyivät edelleenkin, vaikka niitten merkitys aikojen kuluessa unohtui ja niihin sekaantui paljon myöhäistä taikuutta.

[s. 78]Suomalaisten vanhat kevätjuhlat ryhmittyivät pääasiallisesti pääsiäisen ja Jyrinpäivän ympärille. Samoin kuin monia muita juhlia ennen aikaan vietettiin paljon kauvemmin kuin nykyään, joulua esim. adventista kynttilänpäivään, laskiaista 3 päivää j. n. e., samoin pääsiäistäkin lie alkujaan vietetty kokonainen viikko. Tosin ei ole olemassa erityisiä muistiinpanoja näitten eri päivien viettämisestä, mutta siihen viittaisi tämän viikon kunkin päivän nimittäminen omalla nimellään, esim.: sukkasunnuntai, takkumaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kihlatuorstai, pitkäperjantai, pääsiäislauvantai. Ainakin muutamat näistä nimityksistä viittaavat päivän viettämistapaan, niinpä kellokeskiviikkona oli toisin paikoin maatamme tapana ottaa eläinten kellot talvikorjuusta esille. Pääsiäisenä samoin kuin muinakin henkien juhlina ajateltiin vainajain liikkuvan ihmistenilmoilla. Heitä täytyi silloin ystävällisesti ja vieraanvaraisesti ottaa vastaan: tarjota ruokaa, olla häiritsemättä heidän oloaan y. m. Tästä johtuu ensinnäkin monet tavat, joita esim. pääsiäisenä tuli ottaa huomioon. Niinpä ei saanut määrättyjä töitä tehdä, ei esim. mitään pyörittää, sillä silloin kotieläimet tulivat pyörötautiin; tulta ei saanut aikaisin aamulla ottaa; missä se ensinnä tehtiin, sinne kesällä sääsket kokoontuivat j. n. e.

Käynneillään vainajain henget osoittivat monella tavalla ottavansa osaa ihmisten elämään ja kohtaloihin: heiltä sai sopivia temppuja tehden tietää tulevaisuutensa, he voivat antaa menestystä ja terveyttä, mutta myöskin onnettomuuksia.

Kuka ei olisikaan kuullut, miten ennen aikaan nuoret pojat ja etenkin tytöt pääsiäisöinä menivät kolmasti muutetun huoneen katolle, kun ensin illalla olivat sen huoneen ympäri kolmasti kiertäneet Isämeitää lukien, ja siellä hiljaa kuuntelivat tulevaisuutta. Jos heitä oli useita, tuli istua selät vastakkain hyvin hiljaa. Mistäpäin silloin soittoa kuului, tiesi se häitten tuloa sinnepäin; jos kuului lapsen itkua, ennusti se lapsen syntymistä; mutta jos vasaran lyöntejä erotti, niin ruumiskirstuja sielläpäin pian naulattiin. Ellei ollut kolmasti muutettua huonetta, niin saattoi enteitä kuunnella myöskin rikkatunkiolla, kaivonkannella tai kolmen tien haarassa y. m. — Toiset taasen tiedustelivat tulevia asioita siten, että pääsiäislauvantaina lakasivat takassa olevan tuhan hyvin sileäksi ja kauniiksi. Jos siihen yöllä tuli jalan jälki ja se oli takan nurkkaan päin, niin kuoli joku perheestä; jos se oli poispäin, niin väki lisääntyi. — Kannatti tyttöjen koettaa sitäkin keinoa että pitkäperjantai-iltana söivät yhdeksän suolaista muikkua ja sitten panivat tuopin päänalusensa viereen, niin tuleva sulhanen saapui juottamaan tuopista.

Pääsiäisenä koetettiin myös ei ainoastaan tiedustella tulevaisuutta, vaan huolehtia siitäkin, että etenkin terveys säilyisi vuoden varrella. Kirves esim. [s. 79]ei sinä vuonna haavaa tehnyt eivätkä lastut jalkoja pistelleet, jos sen pääsiäisyöksi asetti sänkynsä alle ja sitten aamulla astui sen päälle. — Sama apu tuli siitäkin, että meni pääsiäisaamuna ennen toisten heräämistä kolmasti muutettuun huoneeseen, otti kirvestä keskivarresta kiinni, sylkäisi välillä ja luki: «Maa sinä, maa minä, älä minusta mitään tahdo, pthyi, Jeesus siunatkoon!»

Paljon muutakin menestystä saattoi nyt hankkia. Jos pääsiäisyönä meni yksin riihen, saunan tai muun tyhjän huoneen katolle ja haltija sitten viskasi avaimet, niin ne oli otettava vastaan ja siltä kohtaa kaivettava maata; silloin sieltä tuli kirstu, jonka avaimella sai avata ja ottaa rahat pois. Toiset pesivät pääsiäisyönä sian silmiä uuninluudalla ja lukivat: «sika sokeeks’, aita sakeeks’», niin siat eivät kesällä tupanneet pahantekoon. Maito- ja voionnen sai siten, että pääsiäisyönä meni toisen navetan ikkunan alle, pisti kirnun männän ikkunasta sisään ja 9 kertaa veti sitä edestakaisin ja sanoi: «Sinne hera, tänne maito ja voi.» Kaikki syöpäläiset, sisiliskot y. m. s., sai myös häviämään talosta, jos emäntä pitkäperjantain aamuna otti vakan, pani siihen tulisia hiiliä ja sitten piippu hampaissa kiersi kartanon kahdesti myötäpäivään ja kolmannen kerran vastapäivään ja leppäisellä kepillä hosui ympärilleen.

Mutta henget saattoivat tulla myös tekemään pahaa, kostamaan jostakin laiminlyömisestä j. n. e. Sellaisten tapausten varalta tuli varustautua. Niinpä pitkäperjantain tai pääsiäisen aattona isäntä kävi siunaamassa huoneitansa ja veti ristin ulkohuoneitten oviin, ettei «paha» pääsisi sisään. Samoin tuli pitkäperjantaina ensimäinen tuli tehdä vesisydämisistä puista, sillä jos sen teki tavallisista haloista, niin noidat tulivat savupiipun päähän tietoja ottamaan.

Vaikka siis alkujaan ajateltiinkin vain vainajien henkien tällaisina juhlina kulkevan ihmisten luona pahaa tekemässä, niin on sitten myöhempi taikausko alkanut henkiä liitää paholaisina, noitina ja kateellisina ihmisinä. Eläähän kansan kesken vielä tänäpäivänä runsaita kertomuksia siitä, miten etenkin juuri pääsiäisen aikaan noidat olivat liikkeellä ja miten silloin oli monella ihmisellä tapana mennä sydänyöllä naapurin navettaan leikkaamaan lampaan korvia ja lehmän karvoja siten ottaakseen toiselta karjaonnen itselleen. Samanlaista myöhempää vaikutusta on monessa muussa vanhassa juhlaan kuuluvassa tavassa.

Pääsiäisen viettoon kuului vielä erikoisten ruokien syönti. Pitkäperjantaina toisin paikoin syötiin melkein yksinomaan leipää, silakkaa ja mämmiä. Toisin paikoin ei silloin saanut syödä maitoa, sillä kesällä siitä maito olisi tullut viruvaksi, ei myöskään vasikan lihaa, ettei karhu kesällä söisi karjaa. — Muutamat tähän aikaan nautittavat ruokalajitkin osoittavat, [s. 80]että pääsiäisjuhlakin on alkuaan ollut henkijuhla. Toisten ruokalajien karttaminen taasen lie katolisten paastomääräysten jäljittelyä.

Aivan meidän päiviimme asti on kansan kesken säilynyt tällaisia tapoja ja luuloja, joitten alkuperä varmaan on kaukana menneisyydessä. Etenkin pääsiäinen sen mielikuvituksessa on kamala aika, noitien ja pahojen olentojen riehunta-aika. Salaperäisen, kammottavan tunteen se synnyttää nykypolven taikauskoisessa ihmisessä, joka ei muista, että se aika on ollut esiisiemme suuri juhla.

F. A. H.

Lähde: F. A. H.: Vanhoja suomalaisia pääsiäistapoja. Kotiseutu, 1914, nro 4, s. 77–80. Kansalliskirjasto.