Vanhukselta (1874)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanhukselta.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Vuotta kymmenen kun elin
Leikin, laulain liruttelin,
Tanssin kukkakummuksilla,
Puroon myllyjäni tein,
Juoksin äitin askareilla,
Tuuleen väkkäräni vein.
      Iloinen ja riemukas
      Laps’ on kymmenvuotias.
Ikän’ uudelleen kun elin,
Ylös, alas yrittelin
Luulin paisuvani kerran
Maailmassa mahtavaks!
Lempi syttyi – nimeen Herran
Liitto lyötiinkin yks kaks.
      Palav’ on jo innokas
      Kaksikymmen vuotias.
Ikän’ uudelleen taas elin,
Pienoisia kasvattelin.
Työst’ en luovuttanut kättä,
Päivät päästään ponnistin:
Enempi puoli täyttämättä
Jäi, mit’ ennen uneksin.
      Vakav’ on jo miehuukas
      Neljäkymmen vuotias.
Ikän’ uudelleen viel’ elin
Hiljaisena huokaelin:
Nyt on tullut elon ilta, –
Polkuain siis viitatkoon
Arman säde taivahilta
Rauhan lepokammioon!
      Ota, Herra, huomahas
      Kahdekskymmen vuotias.

O[lli]. W[uo]r[ine]n.


Lähde: Suomen Kuvalehti 1.7.1874.