Vanhukselta (1875)

Wikiaineistosta
Vanhukselta.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Vuotta kymmenen kun elin,
Leikin, lauloin liruttelin,
Tanssin kukka-kummuksilla,
Puroon myllyjäni tein,
Juoksin äidin askareilla,
Tuuleen väkkäräni vein.
Iloinen ja riemukas
Laps’ on kymmenvuotias.
Ikän’ uudelleen kun elin,
Ylös, alas yrittelin:
Luulin paisuvani kerran
Maailmassa mahtavaksi
Lempi syttyi – nimeen Herran,
Liitto lyötiinkin yks kaks!
Palav’ on ja innokas
kaksikymmen vuotias.
Ikän’ uudelleen taas elin,
Pienoisia kasvattelin;
Työst’ en luovuttanut kättä,
Päivät päästään ponnistin:
Enempi puoli täyttämättä
Jäi, mit’ ennen uneksin.
Vakav’ on ja miehuukas
Neljäkymmen vuotias.
Ikän’ uudelleen viel’ elin,
Hiljaisena huokaelin:
Koht’ on tullut elon ilta, –
Polkuain siis viitatkoon
Armon säde taivahilta
Rauhan lepokammioon!
Ota, Herra, huomahas
Kahdekskymmen vuotias!


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.