Vanhukselta (1875)

Vanhukselta. Kirjoittanut Olli Wuorinen

Vuotta kymmenen kun elin,

Leikin, lauloin liruttelin,

Tanssin kukka-kummuksilla,

Puroon myllyjäni tein,

Juoksin äidin askareilla,

Tuuleen väkkäräni vein.

Iloinen ja riemukas

Laps’ on kymmenvuotias.

Ikän’ uudelleen kun elin,

Ylös, alas yrittelin:

Luulin paisuvani kerran

Maailmassa mahtavaksi

Lempi syttyi – nimeen Herran,

Liitto lyötiinkin yks kaks!

Palav’ on ja innokas

kaksikymmen vuotias.

Ikän’ uudelleen taas elin,

Pienoisia kasvattelin;

Työst’ en luovuttanut kättä,

Päivät päästään ponnistin:

Enempi puoli täyttämättä

Jäi, mit’ ennen uneksin.

Vakav’ on ja miehuukas

Neljäkymmen vuotias.

Ikän’ uudelleen viel’ elin,

Hiljaisena huokaelin:

Koht’ on tullut elon ilta, –

Polkuain siis viitatkoon

Armon säde taivahilta

Rauhan lepokammioon!

Ota, Herra, huomahas

Kahdekskymmen vuotias!

Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.