Vanhus kellollensa (Keski-Suomi)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanhus kellollensa.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Kelloni, käydä rapsutat
Niin vilkahasti taas
Ja: ”aika rientää!” muistutat,
Se sun on toimintaas.
Niin – aika rientää armainen,
Ja voimat raukenee;
Vaan: terve! kuollo rauhainen.
Kun hautain aukenee.
Sa murheen, riemun hetkiä
Oot mulle mittaillut.
Oi, nuoruuteni retkiä,
Vaikk’ oonkin harhaillut!
Nyt muisto teistä vanhuksen
Ehtoota purppuroi.
Ja toivo poistaa pilveksen,
Kuin kirkas aamu-koi.
Sa vaivoista, kuin vanhuskin,
Jo vihdoin uupuilet;
Niin arvelen, kosk’ useinkin,
Käymästä taukoilet.
En moiti sua. Mieluimmin
Tok’ tointas harjotat
Ja käyt taas kahta kiivaammin,
Kun käymään tarkotat.

–r –r. [F. F. Brummer]


Lähde: Keski-Suomi 19.1.1878.