Vanhus kellollensa (Runoelmia)

Vanhus kellollensa. Kirjoittanut F. F. Brummer

Kelloni käydä rapsutat

Niin vilkahasti taas,

Ja ”aika rientää” muistutat

Se sun on toimintaas.

Niin – aika rientää armainen,

Ja voimat raukenee.

Vaan: terve! kuollo rauhainen,

Kun hautain aukenee.

Sa murheen, riemun, hetkiä

Oot mulle mittaillut.

Oi, nuoruuteni retkiä!

(Vaikk’ oonkin harhaillut).

Nyt muisto teistä vanhuksen

Ehtoota purppuroi,

Ja toivo poistaa pilveksen

Kuin kirkas aamukoi.

Sa vaivoista, kuin vanhuskin,

Jo vihdoin uupuilet.

Niin arvelen, kosk’ useinkin

Käymästä taukoilet.

En moiti sua. Mieluimmin

Tok’ tointais harjotat,

Ja käyt taas kahta kiivaammin

Kun käymään tarkotat.

Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1878: Runoelmia. I. H. F. Helminen, Jyväskylä.