Vanhuuden vaivoissa

Vanhuuden vaivoissa Kirjoittanut Pentti Lyytinen

Woi Minun polosen poijan

Kuinka arvoni aleni

Etton akka ensimäissä

Ukko aina alla Kynsin.

Tämän Totistaa Toteksi

Kaikki meillä Käypäläiset

Emännältä Waan elävät

Miehet muutkin Jos minäkin.

Ei nyt ukolta Kysytä

Toimija Toholahessa.

Akka aina ensimäissä

Kuka vaan Tuloo Tupahan

Ukko istuu äänetöinnä

Kuunteloo Tuota Kujetta

Milloin mielellä hyvällä

Milloin varsin vaikijalla

On Se Wäärinni välistä

Kuin on avaimet akalla

Kahvi Kalaassi ylinnä

Akka parvessa paraite

Wallihteepi vallan päällä

Rahat uipi ulko maillen.

Waan Jos ukko ruoka ryypyn

Ottasi omasta Taasta

Tuosta Jo Tuloo Turina

Ukko paroillen pahasti.

Waikka Kyllä Kyntö miehet

Aina Aamusta varahin

Kaiveleepi Kaiket päivät

Julmijakin Juurikoita.

Aatran Kurki on aseeni

Ollut enemmän ikääni

Siiton Kourain Koppurassa

Siitä Käsnät Kämmenissä.

Olempa minäkin ollut

Aatran Sarvessa Samassa

Kuin oun Kynsillein Kyvennyt

Wuotta Vanha Kaksi toista.

Puristanut muuta puuta

Wangun varttakin välistä

Kiireheesti Kirves vartta

Kuin oun halkoja hakannut

Oumpa ollut Salvamassa

Pitämässä piiluvakin

Jopa Salvoin Saunan Nurkan

Piennä Piispalan mäjellä,

Hakkasimpa haapa Mäillä

Tuvan Nurkan nousemahan

Sepä Sattui Santillensa

Aivan Suorahaan Sujahti.

Toimitin Toholahessa

Kyllä Nurkkaa Kymmenenkin

Waikka Se Sanoo valeeksi

Kuin ei ole nähnyt näitä.

Kysyppäs Kylällisiltä

Waikka warsin Waljakalta.

eli Paavoi Parvijainen

Sanoopi Samalla lailla,

Kuinka Silloin Kuljettihin,

Kuin oli Pentti perässä

Tyyreemässä Työ väkeesä

Eli eilläkin välistä.

Waan Kuin wanhuus jo Tavoitti

Waiwaloisuus wallan otti

Jopa arvokin aleni

Perin pohjin Pentiltäkin.

Toteksi tämä tuloopi

Kuin on tässä Kirjoitettu,

Silloin Kuin Siitä kysymys,

Tuloo Tuomarin etessä.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.