Vanitas! Vanitatum vanitas! (Manninen)
| Vanitas! Vanitatum vanitas! Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
| Suom. Otto Manninen. |
- Mun arpani tyhjälle pantu on.
- Huhhei!
- Siks on minun olla niin huoleton.
- Huhhei!
- Jos aikonet seuraan, niin astu luo
- ja lauluun yhdy ja malja juo,
- sen kaulaas kaatua suo.
- Panin arpani maailman mammonaan.
- Huhhei!
- Tuli tuosta harmia, huolta vaan.
- Hohhoi!
- Rahan kierivän kiinni ken saada vois?
- Sitä täältä jos kahmaus karttunut ois,
- se tuonne jo pyöri pois.
- Panin arpani naisien armauteen.
- Huhhei!
- Ja sain monen kiusan ja kiipeleen.
- Hohhoi!
- Pois uskoton viereltä vietettiin,
- ja uskolliseen minä uuvuin niin, –
- paras ei satu saataviin.
- Panin arpani maitten matkailuun.
- Huhhei!
- Ja tapaan maan minä taivuin muun.
- Hohhoi!
- Olo missään ei ole mieluisaa,
- kova vuode, outoa ruokaa saa,
- puhe outoa polinaa.
- Panin arpani arvoon ja kunniaan.
- Huhhei!
- Sitä toisella koht’ oli kukkuranaan.
- Hohhoi!
- Jos kunnostuin, heti kilpaajat
- ne kaikki karsaasti katsoivat,
- teon mustaksi tervasivat.
- Panin arpani sotaan ja taisteluun.
- Huhhei!
- Tuli voittoja mainita maineen suun.
- Huhhei!
- Rajan taa vihamiehiä mentiin päin,
- kävi ystävän myös vähän niin ja näin –
- minä jalkapuoleksi jäin.
- Nyt arpani tyhjälle pantu on.
- Huhhei!
- Ja maailma kuin oma mantu on.
- Huhhei!
- Kemut loppuun, laulu jo lakkaa tää,
- pojat, pohjaan kannu keikistäkää,
- niin ettei tippaa jää.
Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.