Vanki (Koskela)

Vanki Kirjoittanut Unto Koskela

Minun aurinkoni –

kellertävä neliö

rosoisella lattialla.

Se on hyvä.

Ei ole ihmisiä,

on vain vartijoita,

harmaapukuisia,

heillä on kiiltäviä avaimia vyöllään.

Olen turvassa.

Jostakin kuuluu elämän hengitys –

kaukainen, kumea läähätys.

Petojen ääni.

Aina, kun rautaiset saranat kirahtavat,

vapisen:

pian minut heitetään

elämän kuumaan syliin.

Voi, minä pelkään,

että vapaus surmaa minut.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.