Vapahtajan luona
| 61. Vapahtajan luona. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Sun seurassasi niin vierahalta,
- Oi Jeesus, maailma tuntuu tää.
- Sen loisto, kunnia, maine, valta,
- Ne silloin arvonsa menettää.
- Ja todell’, onhan, ne vaan kuin unta,
- Kuin syksyn poutaa ja kevätlunta,
- Kuin kukkain tuoksu ne häviää.
- Se tuulta kylvää ja myrskyn niittää,
- Ken määräksensä ne asettaa.
- Mut sydämensä ken sinuun liittää,
- Se, Jeesus, määränsä saavuttaa.
- Sen täyttyy elämän tarkoitukset
- Ja sielun syvimmät toivomukset.
- Se ijäisyyteen jo nähdä saa.
- Voi kuinka armas on aamun koitto,
- Mi sieltä sieluuni heijastuu!
- Mut ensin taistelu, sitten voitto:
- Helteessä hedelmät tuleentuu.
- En kilvoituksetta pääse määrään,
- Vaan kiinnyn mailmaan ja joudun väärään.
- Niin sydän Jeesusta vieraksuu.
- Siks siunaa, Jeesus, mun taisteluni,
- Ett’ aina katsoa sinuun voin!
- Ett’ ei ois uskoni tyhjä uni
- Ja mielikuvitus voimatoin!
- Vaan että armossas autuaassa
- Oon juurtuneena kuin palmu maassa
- Ja sinuun toivoni ankkuroin!
- Ett’ öin ja päivin ja myöhäin, varhain
- Käyn eteen kasvojes kiiruhtain,
- Jos kuljen läpitse kukkatarhoin
- Tai ohdakkeiden ja tappurain!
- Mua okaat silloin ei vahingoita,
- Ja kukkain tuoksu ei mieltä voita,
- Kun olet, Jeesus, mun seurassain.
- Sun luonas ollen niin vierahalta
- Minulle maailma tuntuu tää.
- Sen loisto, kunnia, maine, valta,
- Ne silloin arvonsa menettää,
- Sill’ uskon katsanto ijäisyyteen
- Sammuttaa maallisen halun, pyyteen.
- Oi Jeesus, luokseni ijäks jää!
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.