Vapaudelle
Ulkoasu
Vapaudelle. Kirjoittanut F. F. Brummer |
Vapautt’ ääneni soi.
Vapaus, vapaus, oi!
P. C.
- Oi, vapaus, perintö taivahasta
- Sun alttarisi pyhäks tunnustan.
- Sa alkuasi olet Jumalasta,
- Siks polviani sulle notkistan.
- Jos Nova-Semljan tuntureilla oisin,
- Ma onnellisna sittäik’ olla voisin,
- Kun johtajanain vaan on vapaus.
- Vapaus miettiä ja toimiskella,
- – Ei hurjain teitä rientää raivona, –
- Ja aattehet myös julki lausuella,
- Kun totuus niissä vaan on pohjana.
- Niin, – tyhmät vainen kauhistune niitä,
- Ja konnat niitä vääristelkööt; siitä
- Ei murru miehen miel’, ei rohkeus.
- Oi vapaus, sa lahja taivahasta,
- Sun alttarisi pyhäks tunnustan.
- Sa alkuasi olet Jumalasta,
- Siks polviani sulle notkistan.
- Jos auringonkin valotta ma oisin,
- Niin onnellisna sittäik’ olla voisin,
- Kun johtajanain vaan on vapaus.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.