Vapaudelle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaudelle.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Vapautt’ ääneni soi.
Vapaus, vapaus, oi!
P. C.

Oi, vapaus, perintö taivahasta
Sun alttarisi pyhäks tunnustan.
Sa alkuasi olet Jumalasta,
Siks polviani sulle notkistan.
Jos Nova-Semljan tuntureilla oisin,
Ma onnellisna sittäik’ olla voisin,
Kun johtajanain vaan on vapaus.
Vapaus miettiä ja toimiskella,
– Ei hurjain teitä rientää raivona, –
Ja aattehet myös julki lausuella,
Kun totuus niissä vaan on pohjana.
Niin, – tyhmät vainen kauhistune niitä,
Ja konnat niitä vääristelkööt; siitä
Ei murru miehen miel’, ei rohkeus.
Oi vapaus, sa lahja taivahasta,
Sun alttarisi pyhäks tunnustan.
Sa alkuasi olet Jumalasta,
Siks polviani sulle notkistan.
Jos auringonkin valotta ma oisin,
Niin onnellisna sittäik’ olla voisin,
Kun johtajanain vaan on vapaus.


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.