Vapaus, oikeus

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaus, oikeus.

Kirjoittanut Ferdinand Freiligrath
Suom. Hilja Pärssinen.


Te luulette heidät jo saavutti surma,
sukukunnalle heist’ ei vastusta,
kun kielletty vapahan sanan on hurma,
suut tiukkaan tukkivi kapula.
Mut joskin toisia maanpako peri
ja toiset kiusatut kopeissaan
epätoivossa suonensa aukas’. Veri
vuos’ uhrien. Kuole ei kuitenkaan
         vapaus – oikeus.
Ei hetken tappio voi meitä kaataa,
kun voitto on taistelon määränpää.
Yhä kasvavin innoin toimia, raataa
se tehtävä eespäin yllättää. –
Käsi käissä tietään taivaltaapi
nuo: vapaus, oikeus ainiaan.
Ja milloin toinen se vallan saapi
on molemmat silloin vallassaan:
         vapaus – oikeus.
Ja lohdukas meille nyt ompi tieto,
ett’ taistelo käy yhä kuumemmaks’.
Pois kaikkoo mielen ankeus lieto,
povet syttynehet käy polttavaks’.
Ja kautta maiden nousevat orjat,
maan ympäri herätyshuuto soi.
Elinkautiset kahleet kätkee kurjat,
kun taivon kaarella salamoi
         vapaus – oikeus.
Kas lippumme liehuu maan joka puolla.
Nyt vääryys ja pilkka kostetaan.
Jos tääll’ ei voiteta niin toki tuolla
ja kerta voitamme kautta maan.
Oi luoja! – Seppeleen hurmaavimman
tois kansat. Irlanti apilastaan,
oliiveja Kreikka ja kaunoisimman
tois’ tammen lehvän Saksanmaa.
         Vapaus – oikeus!
Moni silloin lepää, ken kärsivi tänään.
Mut herttaista heille uinahdus,
kun hohtaen haudalla ystävänään
ne seisovat oikeus vapaus.
Ylös maljat! Kunnia sankareille
jotk’ astutte sorrosta rynnistäin!
Te vääryyttä karsein luotte meille
iki-oikeuden, ikivapauden,
         oikeuden kautta vapauden!


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.