Vapauslaulu

Vapauslaulu (Sävel: Sä Pohjolan maa ikitunturines jne.) Kirjoittanut Matti Saarinen

Tuo kaukainen ranta jo tuoll’ häämöttää,

Jos myrskyt ja taistelot vois’ voittaa.

Nyt uupuneet jäntereet jännittäkää,

Siell’ onni, tyytyväisyys meille koittaa.

Vaikk’ toivomme täällä nyt on hämärää,

Se siellä jo kirkkaana selkee.

Pois taistelun vaivat ja myrskyinen sää,

Kun onni meidät syliinsä sulkee.

Ja orjuutta siellä ei tunnetakkaan,

On piiskat ja piiskuritkin poissa.

On rauha ja rakkaus kaikilla vaan

Ja työtä tehdään riemun laulelmoissa.

Ei syytöntä nähdä siell’ kärsimässä

Ja toinen ei toisen omaa ryöstä.

Ovat veljiä kaikki keskenänsä,

Ei heikompia nälkäkuoloon syöstä.

Ei kahleilla oo siellä kiinnitetty

Se henki mi asuu rinnassamme.

Vaan vapaasti toimii, ei työ keskey,

Me itse valon tietä viitoitamme.

Ei onnemme maata me etsimähän

Käy pilvien, avaruuden takaa –

Me tänne se kaikille rakennetaan

Ja silloin vihat, salavainot lakkaa.

On känsäiset kätemme viel’ haavoissa,

Ne on merkkiä orjuusajan työstä,

Ne aineita kokoon, jost’ on nouseva

Uus’ onnelamme ylös sorron yöstä.

Het’ rakennustöihin sä ystävä käy,

Nyt liity jo veli joukkohomme!

Vaikk’ valmiina työmme ehk’ meille ei näy,

Jää kuitenkin työ tehty lapsillemme.

Nyt liittykää joukkoon jok’ainoa jo

Kellä henki on vielä rinnassanne!

Kun tyrannit lyömme, niin saa sovinto

Ja rauhan rusko purppuroida maamme.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.