Vappu 1890
Vapunpäivä eilen oli todellinen kevään juhlapäivä. Puhtaalta siniseltä taivaalta kesäinen aurinko lähetti lämpimät säteensä, luontoa ja ihmismieltä tenhoten. Nouseva hieno nurmi oli pukenut kentät ja kunnaat juhlaa varten ja aukeamaisillaan olevat lehdet levittivät raitista nuorta tuoksuansa. Jopa pääskykin, kesäntuoja, oli kiirehtinyt rannoillemme, vinhasti kiitäen halki tyynen ilman. Oli tyyni ja lämpönen, kuin jälkeen juhannuksen.
K:lo 9 aamulla riensi valkolakkisia ylioppilaita, loistavat kukkakimput rinnassa, suurissa joukoin kohti ylioppilastaloa. Järjestyen kauniin lippunsa ympärille "Ylioppilaskunnan laulajat" kajahuttivat laulun "lippusemme kohouupi" ja marssin sävelten kaikuessa läksi joukko marssimaan kohti Alppilata. Valkoisena merenä lainehti keski katu reippaan nuorisojoukon astuessa. Kun perille saavuttiin, oli yleisöä Alppilan tuuheiden, juhlallisten petäjien varjossa jo odottamassa ja toisia yhä tulvaili. Hauskasti kului aika laulukunnan esittäessä laulun toisensa perästä. Yleisö osoitti ihastustaan innokkailla käsientaputuksilla ja hyvä-huudoilla. Useita lauluja, esim. "linjaalirattaat", oli laulettava uudestaan. Tosi juhlallista, isänmaallista mieltä herätti nyt, kuten aina ennenkin, "Herää Suomen" esittäminen, jonka mahtavat sanat ja säveleet eivät koskaan voi olla tekemättä suurenmoista vaikutusta. Kaikukoot sen säveleet aina yhtä puhtaasti kuin eilen Alppilassa, kaikukoot kauas ja herättäkööt vastakaikua jokaisen suomalaisen sydämessä, yhtä puhdasta kuin sen yleisön, joka eilen oli niitä Alppilassa kuulemassa. Lopuksi laulettiin "Maamme", jonka jälkeen laulukunta lippuinensa läksi paluumatkalle kaupunkiin.
Akateeminen laulukunta vietti vappua vanhan tavan mukaan Kaisaniemessä.
Iltapuoleen 1/2 4 lähti suuri joukko kirjanpainajain yhdistyksen jäseniä höyrylaiva "Villingellä" Korkeasaarelle vappua viettämään. Isänmaallisten laulujen, puheiden ja maljanesitysten vaihdellessa aika kului hauskasti. Yhdistyksen soittokunnan soittaessa pantiin lopuksi käymään vilkas tanssi.
[Lähde: Päivälehti 2.5.1890 sivu 2]
____________________
Vapunpäivä oli eilen mitä ihanin. Heleä auringonpaiste jo aikaisin aamulla houkutteli ihmisiä - etenkin nuorisoa - kävelylle nauttimaan tuon kauniin päivän herttaisuutta. Kirjavana olivat kadut kevään ihanuutta hymyilevää yleisöä tuossa 9 korvilla aamulla; silloin, näet, oli ruotsinmieliset ylioppilaat, hra C. Knorringin johtama akademinen laulukunta etunenässä, lähteneet Kaisaniemeen raikutellen matkalla isänmaallisia lauluja. - Taajat olivat netkin rivit, jotka seurasivat noin puolta tuntia myöhemmin Alppilaan lähteviä "Ylioppilaskunnan laulajia", heidän virittäessään laulun "Lippusemme kohouupi". Pitkin matkaa kohousi ilmoille toinen toistaan innostuttavampi laulu siksi, kunnes oltiin perillä niin monivuotisista kevätmuistoista rikkaassa Alppilassa. Sinne oli jo aikaisemmin samonnut ihmisjoukkoja, jotka nyt ilolla ottivat vastaan tuota valkolakkista laulajajoukkoa. Siellä sitä sitte paras osa päivää vietettiin viehtyneenä kevään suloon ja isänmaallisten laulujen säveliin. Innostus valtasi mielet, kun mahtavan juhlallinen "Herää Suomi" pani sydämet sykkimään. Yhä uudestaan yleisö sitä pyysi, kerta kerralta mieltymyksen kasvaessa, ja kukapa voisikaan kylmänä kuunnella sen mieheviä sanoja ja voimakkaita säveliä. - Ahlqvist-Kajanuksen uusi marssi oli myöskin omiansa mieliä innostamaan.
Ensikerran saatiin eilen nähdä ylioppilaitamme uusissa ylioppilaslakeissaan. Niissä on niinkuin miesylioppilaidenkin kesälakeissa lakinpesä valkoisesta, joka edestä on korkeampi kuin takaa, ja reuna mustasta sametista, aluste on niinikään vaaleansinisestä silkistä. Lippua heidän lakeissaan ei ole. Lakinpesä valuu "koketisti" eteenpäin reunan yli vasemmalle. Somilta ne näyttävät. Lakin muodon on keksinyt modisti, rouva Olga Andstén.
[Lähde: Uusi Suometar 2.5.1890 sivu 2]