Vappuyönä
| Vappuyönä. Maan toivo matkalla Alppilasta. Kirjoittanut Emil Lindahl |
- – Ne eivät palaa jällehen
- nää osakunnan päivät ... ei...
- Voi persetti, se naikkonen
- kai viimeisenkin markan vei.
- Hän kaivaa lompsan taskustaan
- ja tutkistelee – tyhjää vaan...
- Jäi kaikki Alppilaan!
- Jäi sinne impi armas tuo
- vain rakkauttaan tuhlaamaan
- kai kestävämmän lompsan luo,
- ma lainailemaan mennä saan...
- Niin kukkii naisen itsekkyys! –
- On kevätyö kuin synkkä syys,
- kun pettää ystävyys.
- Vaan sittenkään en surra saa,
- on tulevaisuus eessä mun!
- Oi, armas, kallis isänmaa,
- sun turvaajakses antaudun...
- Yö ... hik ... kun bolsu ... hik ... kun saa ...
- hän yössä yksin oksentaa, –
- saa uhrin isänmaa.
- Ei korva kuule, silmä nää,
- tiepuoleen toivo horjahtaa,
- on jalka raskas, täynnä pää
- ja helmahansa kutsuu maa.
- Hän siihen tyystin tuupertuu.
- – Niin persetisti kuivaa suu, –
- unhoittuu kaikki muu.
- – Kaikk’ kaataa, tempaa kuolemaan ...
- soi yössä harras raiku tuo.
- Hän veisaa täyttä kurkkuaan,
- kun järjestysmies saapuu luo
- ja virkahtaa: nyt lähdetään...
- Hän sortunehen synneissään
- vie – uuteen elämään!
Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.