Varo, läsn’ on jumalainen

Varo, läsn’ on jumalainen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kaunis tyttö, tyttö virma,

Malta vainen pari vuotta,

Etpä sitten noin sa kirmaa,

Eikä vilku silmäs suotta.

Neljästoista vuos’ on riemun;

Joutuu viides-, kuudestoista,

Amor tulee, tuopi liemun,

Silloin kaikk’ on toisenmoista.

Leimun säihky ainokainen

Paljo murhemieltä tuottaa;

Jousen viima vieno vainen –

Terve sydän verta vuotaa.

Ilovirs’ ei suusta raiku,

Rauha, riemu karkajaapi,

Toivon, naurun kesken haiku,

Silmäpeilin sumentaapi.

Tyttö, nuolen tuskaa vasten

Viel’ et kaipaa varjelusta;

Jumal säästää syöntä lasten,

Joill’ ei viel’ oo aavistusta.

Vaan kun karkaa rauhas, kalvoo

Kaipuu, halu hehkuvainen,

Varo, silloin Lempi valvoo,

Varo, läsn’ on jumalainen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.