Varpuselta

Varpuselta. Kirjoittanut Kaarlo Slöör

Miksi, varpusraukka tänne

Kylmäks talveksikin jäät?

Miks, kuin muut, et mene sinne,

Joss’ on aina kesän säät?

Sinne missä ijäisesti

Onpi hedelmässä puu,

Missä luonto lempeästi

Öin ja päivin uneksuu;

Missä luonnon rikkautta

Kantaa kaikkialla maa,

Ruusu-pensaat puuttumatta

Laaksoloissa tuoksuaa;

Missä tumman siintävänä,

Kaarevana, loistelee

Taivas; kullan kiiltävinä

Veessä kalat uiskelee;

Missä perhot kauno-siivin

Lempiellen liehuvat;

Riemurinnat tuhat äänin

Linnut puissa laulavat.

Miks et sinne? – Tänne vain sa

Kylmähän jäit Pohjolaan,

Myrskyn, tuiskun helmahan – ja

Kenties nälkään kuolemaan.

Talvell’ elo täält’ on poisi,

Luonto kuollehena on;

Oi, sun siellä paremp’ oisi –

Tänne jäit sa onneton!

”Sirr, sirr” – varpu räystähältä

Vastauksen sirkuttaa –

”Pois en, pois en mene täältä,

Sillä tääll’ on synnyinmaa.”

Synnyinmaa! Se armain mulle,

Joskin kylmä, köyhä, on! –

Suomen lapsi! myöskin sulle

Olkoon maasi – verraton!”

Kaarlo [Slöör].

Lähde: Keski-Suomi 11.10.1879.