Vastukset

Vastukset. Kirjoittanut C. Edv. Törmänen

Mit’ ois elo vastuksitta? –

Elämää ei ainakaan.

Ois kuin lempi unelmitta,

Kuihtumista rauhassaan, –

Velton uinailua vaan.

Ihminen, mit’ oisit, kurja,

Ilman valtaa vastusten?

Sallima jos ei ois nurja,

Johtais mieltäs toimehen,

Elon virran pyörteesen?

Hengetön ois sielus, lieto,

Onsi, uupuis unehen;

Järkes tylsä, mieles mieto; –

Puuksi muuttuis ihminen,

Haihduttua vastusten.

---

Virta se vyöryvi verkalleen,

Jos sen ei väylässä vastusta lie.

Paasi kun pistävi polvekkeen,

Voima on uusi, mut uusi ei tie:

Vanhalla vastus sen voittohon vie!

Ihminen rauhass’ on innoton,

Vastuspa vasta sen virkeäks’ saa:

Vastus kun töissä ja toimiss’ on,

Voimansa velttokin ponnistaa. –

Henkinen hengettömyys katoaa!

”Herra, Sä kylliksi vastusta suo!” –

Näin rukoelkohon kansamme ain’ –

”Sieluhun voimia uusia luo

Voittamaan vastukset vaikeat vain!”

Siinäpä valkama Suomellain!

Vieno [C. Edv. Törmänen].

Lähde: Päijänne 30.1.1879.