Vauva nukkuu!

Vauva nukkuu! Kirjoittanut Yrjö Koskinen

Pikku vauva riehaantuu,

Itkuun käypi pieni suu,

Ellei äiti mahdillansa

Laula unen loihtujansa.

Nuku, nuku, poikainen,

Silmät paina umpehen,

Suu sioita kaunihiksi,

Kädet kierimättömiksi.

Unen ukko kaunoinen,

Nosta lapsi ainoinen,

Hartiolles kehotteli

Lennä sitten liehutteli.

Lennä sulo-saarillen,

Joissa asuu rauhanen,

Joissa kulta-käet kukkuu,

Joissa ulpukkaiset nukkuu.

Souda lasta veneessä,

Sini salmen perässä

Mansikkaisen mäen maille,

Rannikoille vilkkaille.

Tuoppas sitten turvillas

Pikku kulta helmassas

Tänne oman äidin puoleen,

Jott’ei äiti joudu huoleen.

Äiti sitten naurattaa,

Puhuttaa ja taputtaa,

Toivoo lapsen kasvavaksi,

Lempeäksi varttuvaksi.

Isä lasta kantelee,

Suuta sitten antelee,

Toivoo poian varttuvaksi,

Miehen mieltä ottavaksi.

Y[rjö Koskinen].

Lähde: Suometar 2.1.1857.