Veikko lukee
| Veikko lukee. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Veikko lukee – tarun maita matkataan,
- aukee ukset taikamaailmaan.
- Hopeoina hohtaa siellä veet,
- kullankimalteina vuorten harjanteet.
- Aarnipuissa ruusut nuokkuvat,
- kaikki sadun linnut laulavat.
- Veikko lukee – sadun nuori sankari
- ratsullansa tulla lennätti.
- Sadunsankari on kruunupää,
- tähti otsalla sen kimmeltää.
- Korskuin kunne ratsu häntä vie?
- Aamunkoita kohden hällä tie.
- Veikko lukee – sadun nuoren sankarin
- saartaa yö ja öiset kauhutkin.
- Väijyy lohikäärme myrkkysuu.
- Nuori kuuntelija kauhistuu:
- Oi, sä sadun uljas sankari,
- joko tullut lie sun turmasi?
- Veikko lukee – iskee säilä sankarin,
- voiton saa hän urho uljahin.
- Kaikki huono, ruma häntä pakenee,
- kauneus ja hyvyys hälle hymyilee,
- sillä ne on hänen sukuaan,
- ne on asukkaita sadunmaan.
- Veikko lukee – loistaa silmät kuulijain,
- Hyvyys, kauneus, uljuus eläköhön ain!
1928.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.