Veikoille uutena vuotena 1881

Wikiaineistosta
Veikoille uutena vuotena 1881.

Kirjoittanut Simeon Hirvonen


Tuo muisto vanha veikkojen
On mielessäni vielä.
Se luistaa läpi sydämen,
Suloa nostaa siellä.
Ja taasen vuoden alussa
Se esiin astuu armasna.
Kun, veikko, kuljet metsiä
Tai maamme mäkiteitä,
Kuss’ Ahdin kuulet ääniä
Ja hongan säveleitä, –
Niin muista silloin: maamme tää
Näin kielellänsä säveltää.
Ja lemmenkukan löyttyä
Sä johda mielehesi:
Tuo muistuttavi impeä,
Ken kerran sydämeni
Viel’ ikuisesti valloittaa,
Murheeni mustat masentaa.
Nyt kahta sulle toivon ma,
En muuta maailmassa:
Sit’, että kansan kunnia
On sulla sulimmassa
Muistossa, sekä kieli sen
On sulle suuri-arvoinen.
Sun tuntos rauha palkan suo
Sinulle suuren siitä.
Jos maailmakin niitä tuo,
Sen verraks’ ei se riitä.
Sen mielelläsi Tuonelaan
Viet, kunnes jätät tämän maan.
Tää synnyinmaasi siimeksen
Avaapi armas sullen –
Niin täällä kuoloon raueten
Sun asunnokses tullen.
Ja ruumiis siksi rauhan saa,
Kun torvi taivon kajahtaa.
Ei, veikko, silloin puutetta
Sull’ ole: siell’ on kaikki;
Ei asuinsijan muutetta, –
Vaan sortajat on vaiti.
Siis, veikko, suosi maatasi –
Suur’ onpi siitä palkkasi!

S[imeon]. H[irvo]–nen.


Lähde: Hämäläinen 8.1.1881.