Veikolle
Ulkoasu
Veikolle. Kirjoittanut Simeon Hirvonen |
- Ois murheluola maailma,
- Jos tääll’ ei olis veikkoja
- Ja heidän ystävyyttä.
- Mut Luoja kun loi ihmisen,
- Soi hälle myöskin tuntehen,
- Mi kaipaa veljeyttä.
- Tää tunne hellä, taivainen,
- On tuttu, jokapäiväinen
- Viel’ nytkin rinnassamme.
- Se vielä veikot yhdistää
- Ja veljeyden herättää
- Elohon povissamme
- Se sama tunne meidätki
- Kaks kansalaista yhdisti
- Juur’ aivan tietämättä.
- Ken uskoa ois voinunna,
- Ett’ ennen tuntematonna
- Voi lyödä veljen kättä.
- Tää seikka riemutuntehen
- Sai sydämmeeni suloisen,
- Kuin tulit veljyeksi.
- Kun Suomen oomme poikia,
- Me tarvitsemme voimia,
- Nyt maamme kunniaksi.
- Kun puolueilla riita on
- Ja kielikiista verraton,
- Niin veikko vaikutamme
- Ett’ kielt kaunis kansamme
- Viel’ eläisi ja poikamme
- Sais kantaa lippuamme.
- En siltä suomikiihkoa
- Sun sydämmeesi istuta,
- En muihin vihamieltä;
- Vaan lausun tässä toivoni
- Kun olet kallis veikkoni,
- Niin suosi Suomenkieltä!
- Se köyhä kansa kunnian
- Silt’ antaa sulle korkian,
- Kun pidät tämän puolta,
- Kun omaisuutta kalleinta
- Sä koet aina suojella –
- Et anna kielen kuolta.
- Sen kansan lapset kukkasen
- Myös vievät vihdoin huoaten
- Sun hautakummullesi.
- He muistos sitte kätkevät
- Ja kansan miesnä kiittävät
- Sinua lapsillesi.
- En saata sua unhottaa
- Niin kauan kun mun kielen saa
- Sun nimes lausutuksi
- Me vaikutamme yhtä vaan,
- Sit’ että kieli syntymaan
- Et tulis poljetuksi.
Lähde: Tapio 11.7.1874.