Veljekset

Wikiaineistosta
Veljekset.

Kirjoittanut Heinrich Heine


Linna vuoren kaltahalla
Öisen hunnun peitoss’ on;
Mutta laakson ilmaa viiltää
Miekanhelske vallaton.
Veljet siellä yltyneet on
Julmiin kahden-aseisiin.
Sano, miksi miekoin veljet
Toistaan vastaan ryntää niin?
Kreivittären silmäin säihky
Heidät veljenvainoon vei;
Armas impi lemmenliekin
Loihti rintaan kummallei.
Mutta kumpaisenko impi
Ottaa hellään suosioon?
Ratkaist’ ei voi tuota mietteet –
Siis sen kalpa ratkaiskoon!
Niin nyt ottelevat uljaat,
Isku iskuun kalskuin lyö.
Malttakaatten, kaihat kalvat,
Varjotöihin viettää yö.
Voi sa veljein verileikki!
Voi sa laakso hurmeinen!
Kumpainenkin heistä kaatuu
Toisens’ kalvan kärkehen. –
Vuodet vierii. Veljein hauta
Peittää monet polvet jo;
Vuoren kaltahalta katsoo
Laaksoon linna autio.
Mutta yöllä vuoren alla
Käyvät kähmät salaiset;
Sydän-öisin kuulet, kuinka
Siellä taistaa veljekset.


Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.