Velka elämälle

Velka elämälle Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Elonleikkuusta juur’ olit palannut raukein jaloin

Joen loimessa kuun näit välkkyvän kuparivyönä.

Veres lämminnä hyrskysi, äiti, sen elokuun yönä.

Lepäs täyttyvä syys yli metsäin, peltojen, taloin.

Lepäs elokuun yö kuin Sallimus maailman yllä.

Se mies oli saapunut toiselta kirkolta asti.

Olit nuori ja uupunut, rakastit palavasti...

Näen, äiti, ne hetket elävästi kyllä.

Yön mentyä heräsit elokuun sunnuntaihin,

kun aittaas paistoi ruskon punainen juova.

Koit arvata, mit’ oli kohdalles aika tuova,

loit kysyvän katseen vaaleneviin maihin.

Meni viikkoja niin. Yhä selkoni Pohjantähti.

Oli viimeiset kukat jo tappanut armoton halla.

Se mies tuli viimein, puhteella, joulun alla,

tuli niinkuin ennen ja entisin sanoin lähti.

Tinanauha virran peittyi nuoreen jäähän.

Lumi likaiset, martaat pellot harsoonsa kääri.

Joka päivä ken vaieten askareissa hääri?

Joka ilta ken kaivaten katsoi tanhuan päähän?

Oli sydämes mennyt sen nuorukaisen mukaan,

oli vienyt hän sen kuin kerta kerralta ennen.

Tie tummui askelista viikkojen mennen,

sen sadoista kulkijoista ei valittus kukaan.

Odoteltuas turhaan iltana muutamana,

jokin kuiskasi korvaasi Hän ei kenties palaa.

Jokin kuiskasi: Lapses elää... Vieras sana

yön oudosti rintaas poltti, ja itkit salaa.

Suli murhees sentään päivään säteilevään.

Oli voimakas sydämes, itkeä voinut et pitkään

Mitä outoa unta nyt rinnassas sylkytitkään?

Mitä ennustähtiä tutkit sen varhaiskevään?

Märät pälvensä huhtikuu teki seinämälle.

Puki vihreys haat. Pojat soitteli leppätorvin.

Elit herkintä kevättäs herkin silmin ja korvin:

Olit kohta maksava velkas Elämälle.

Ja kun kukkien runsaudesta jo vaahtosi tuomet,

pihan omenapuiden pilvet satoivat lunta,

tuli lihaksi, vereksi, mi oli äsken unta:

Kevätpäivään aukes sun lapsesi silmäluomet.

– – – – –

Kesä, syys meni niin. Meni vuodet. Raukenit multaan.

Levon viileyteen kävit Elämän aurinkohäistä.

Olit täyttänyt lain. Sinun mentyäs silmistä näistä

on Elämä hetkisen säteilevä tultaan.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.