Vellamon neito

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vellamon neito.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Kuuhut loistaa taivahalta,
Kuvastuupi aaltohon;
Ihanaisna aallon alta
Nousee neito Vellamon.
Oi, hän jätti isän linnan,
Ahdin kultakartanon,
Viehkeätä tuskaa rinnan
Viihdyttääkseen lepohon.
Ja hän katsoo ihamiellä,
Kuinka kuuhut kumottaa,
Pilvet valjut, tummat siellä
Toinen toistaan tavoittaa.
Rannan metsä huokaa hiljaa,
Kyntörastas visertää,
Vienoon heiluu pellon vilja,
Veden kalvo välkkyää.
Lainehilla läikkyvillä
Keinuu neito Vellamon,
Mutta mieli noussut sillä
Kohti sinitaivast’ on.
Rauhallisna sydän sykkii,
Sulaa suru ilohon,
Toivon tuntehia tykkii
Sydän vieno Vellamon.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.