Vellikellot

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vellikellot

Kirjoittanut Lauri Letonmäki


Vimmatusti vellikellot
talon tapulissa soi,
meuruu metsät, parkuu pellot,
harjun rinteet huminoi.
Emännät ne halkee vihaan!
Vaikka viikon soittaisit,
ei vaan rengit väänny pihaan,
kopukoilleen värkkärit.
Kiroo voi sun jumalauta
isännät ne sängyssään,
kun ei huoneentaulu auta
eikä laki ensinkään.
Sukupolvet kellon ääni
on jo työhön käskenyt.
Vavissut on torppalääni,
kun on kello ärjäissyt.
Raatamisen raskaan tahdin
orjille se soinut on,
julistanut käskynmahdin
ympärillä kartanon.
Vaan nyt taukos työn jo tahti,
tenän joukot tehneet on.
Murtuu manttaalin nyt mahti,
työ jo astuu arvohon!
Turhaan tuimat vellikellot
talon tapulissa soi,
raatajaansa vartoo pellot –
nyt maa-orjat kapinoi!

(Keväällä 1917)


Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.