Vellikellot

Vellikellot Kirjoittanut Lauri Letonmäki

Vimmatusti vellikellot

talon tapulissa soi,

meuruu metsät, parkuu pellot,

harjun rinteet huminoi.

Emännät ne halkee vihaan!

Vaikka viikon soittaisit,

ei vaan rengit väänny pihaan,

kopukoilleen värkkärit.

Kiroo voi sun jumalauta

isännät ne sängyssään,

kun ei huoneentaulu auta

eikä laki ensinkään.

Sukupolvet kellon ääni

on jo työhön käskenyt.

Vavissut on torppalääni,

kun on kello ärjäissyt.

Raatamisen raskaan tahdin

orjille se soinut on,

julistanut käskynmahdin

ympärillä kartanon.

Vaan nyt taukos työn jo tahti,

tenän joukot tehneet on.

Murtuu manttaalin nyt mahti,

työ jo astuu arvohon!

Turhaan tuimat vellikellot

talon tapulissa soi,

raatajaansa vartoo pellot –

nyt maa-orjat kapinoi!

(Keväällä 1917)

Lähde: Letonmäki, Lauri 1918: Ohjelmarunoja: 2:nen vihko. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.