Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla

Kirjoittanut Optatus Lyytinen


Satuinpa Savossa kerran
Näkemähän näillä ajoin:
Eräs kiitti kirkkoansa
Laulaja Lapinlahelta.
Olis toinenkin toveri,
Joka arvoin ansahteisi
Kiitoksia kirjotella;
Se on kirkko semmosia
Veikkoset Vesannon päässä.
Vaan olen polonen poika,
Liian laiha laulajaksi,
Enkä oo opissa käynnä
Kaala-konstila kokenna,
Että tuntisin tenorin
Sekä altin arvajaisin;
Vaan en malta vaiti olla
Ihan ääneti pysyä,
Kun on tullut kiihotusta
Paremmilta laulajilta.
Siit’ on vuosia kulunna
Viidenkolmatta kohalle
Kuin olj männikkö mäellä
Metsä tällä kukkulalla,
Jossa juoksivat jänekset
Sekä ilvekset iloitsi.
Olj myös muutoin näillä seuduin
Katsanto-ala kamala,
Siellä täällä muutamia
Saamattoman mökkösiä;
Nyt on kirkko, nyt on koulu,
Kauppa-kartanot komeat
Siihen pappila parahin,
Kunnan-tupa kunnollisin.
Kirkko minkä Mikko teki
Karjalahti kalkutteli;
Olin miekin miesi yksi
Nurkalla nujumassa.
Siihen sitten sivistystä
Pani toki paljon vielä
Maalari mestar’ mokoma
Kuopiosta kunnollinen,
Ett’ on kuori kultavöissä
Saarnatuolikin samoten,
Vielä leskellä kupua
Kulta-kuppi on kumossa,
Jossa rippuu rauta-vitjat
Läkki-kruunulla somalla.
– Näistä olis ansiota
Meidän panna palkintota
Nykyselle rakkahalle
Paimenellemme hyvälle
Kaarle Johan Strandmannille,
Jok’on toimella hyvällä
Vielä uhrilla omalla
Tätä työtä auttanunna,
Ett’ on saatu siisti kirkko
Herran huone herttasempi.
Jos ei sitä kunta tunne
Asiaksi arvaele,
Niin on toki toinen vielä
Parempikin palkitsija!!
Neuvon vielä viimeseksi,
Veikkoset Vesannon miehet,
Koska täss’ on puhe saatu
Kerran kirkosta otettu,
Että oikeen oppisimme
Tälle arvon antamahan;
Pojat nuoret, pienet, suuret
Kun te kirkkohon lähette
Heittäkäätte pitkät piiput
Kotihinne kouristanne,
Ettei tuli turmeleisi
Eikä savu saastuttaisi
Herran huonetta hyveä;
Samoin vanhat vaarit, muijat
Tekin pojes poskistanne
Mustat kääryt muistakaatte,
Että pysyisi pyhänä
Herran huone puhtahana.
Muistattenko kuinka muinoin
Mooses kansalle puheli
Sinaanin vuoren sivulla
Laki-saarnan saatavilla;
Heille Herran temppeliä
Taivaan ovena opetti,
Käski kengät riisumahan
Jalkansa puhistamahan
Ennenkuin sisälle käydä
Herran huoneesen sopisi.
Vielä vähän viimeseksi
Laulan lasten vanhemmille,
Kosk’ on kerran koulu saatu
Kyllä vaivalla kovalla:
Viekää sinne lapsianne
Opin alkeet ottamahan,
Että niistä kerran vielä
Kasvais kunnon kansalaiset,
Jotta sitte siunaisivat
Meidän hautamme hyvästi,
Jotka oomme otsan hiellä
Kirkot, koulut valmistana.

Optatus Lyytinen.
Eräs kehno kuntalainen,
veisailija Vesannolla.


Lähde: Savo 30.12.1879.