Veteen hukkuneesta Tytöstä

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Veteen hukkuneesta Tytöstä.

Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg


Vuoksen joki virtainen,
koskinen ja karinen,
kelpo kultain kätki;
pesten poukut, pesunsa,
puhistaissa pukunsa,
rannallansa ratki.
Kuukkui veteen kultani,
lemmellinen lintuni,
huikiasti hukkui;
innollinen, ihania,
veres vesa, vihanta,
nesteen vihtoin nukkui.
Sotku tiellä suloinen,
ihanainen, iloinen,
pahaan tilaan puuttui;
ilman että minä nain,
uskoin tapahtuneen lain,
ehkä juttu juuttui.
Silla syy on salattu,
hukkumista havattu,
vahinkoksi valui:
laiturista luiskahti,
äkki-päästä älähti,
surman kitaan solui.
Jospa jotain jälellä,
tunnusmerkkii tähteellä,
ei niin paha mieli;
mutta virta väkevä,
aivan alas mänevä,
nuhteheksi nieli.
Ah! kuin muisto minulla,
tavalla ja toisella,
ijät minun luona;
tapaturma tuskalla,
surkialla surulla,
varsin tänä vuonna.
Näin nyt yksin nurmella,
keväisellä ketolla,
ikävissä istun;
surussani surkutan,
murheissani matkitan,
vettä, vaikka kastun.
Pauhuansa palvelen,
lakkaamata laulelen,
menoansa muistan:
ikä-päivät itkuilla,
kynelillä kasoilla,
tarkon kirjat kastan.

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 2.4.1831.