Veteen hukkuneesta Tytöstä
| Veteen hukkuneesta Tytöstä. Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg |
- Vuoksen joki virtainen,
- koskinen ja karinen,
- kelpo kultain kätki;
- pesten poukut, pesunsa,
- puhistaissa pukunsa,
- rannallansa ratki.
- Kuukkui veteen kultani,
- lemmellinen lintuni,
- huikiasti hukkui;
- innollinen, ihania,
- veres vesa, vihanta,
- nesteen vihtoin nukkui.
- Sotku tiellä suloinen,
- ihanainen, iloinen,
- pahaan tilaan puuttui;
- ilman että minä nain,
- uskoin tapahtuneen lain,
- ehkä juttu juuttui.
- Silla syy on salattu,
- hukkumista havattu,
- vahinkoksi valui:
- laiturista luiskahti,
- äkki-päästä älähti,
- surman kitaan solui.
- Jospa jotain jälellä,
- tunnusmerkkii tähteellä,
- ei niin paha mieli;
- mutta virta väkevä,
- aivan alas mänevä,
- nuhteheksi nieli.
- Ah! kuin muisto minulla,
- tavalla ja toisella,
- ijät minun luona;
- tapaturma tuskalla,
- surkialla surulla,
- varsin tänä vuonna.
- Näin nyt yksin nurmella,
- keväisellä ketolla,
- ikävissä istun;
- surussani surkutan,
- murheissani matkitan,
- vettä, vaikka kastun.
- Pauhuansa palvelen,
- lakkaamata laulelen,
- menoansa muistan:
- ikä-päivät itkuilla,
- kynelillä kasoilla,
- tarkon kirjat kastan.
H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].
Lähde: Turun Viikko-Sanomat 2.4.1831.