Vetten vyössä

Vetten vyössä Kirjoittanut Antti Rytkönen

Liitää vetten vyössä venho,

taivas yllä, aalto alla,

mikä ihmeellinen tenho,

mikä kauneus kaikkialla.

Värivälke taivaankaaren

vesiin väilyvät luo kuvat,

hahmot joka niemen, saaren

kuultokalvoon kuvastuvat.

Poiss’ on myrsky, joka raivas

tiensä ulapoiden yli,

toisensa löys maa ja taivas,

kultapilven aallon syli,

päivänsätehitten taikaa

poveensa saa kukka lumpeen,

utu-unelmainsa aikaa

elää päivänsä se umpeen.

Kaikki kaunis toisehensa

yhteenliittyä nyt halaa,

herkimmille haaveillensa

henki heljän muodon valaa.

Liitäväinen perho pieno

perho tarujen on tarhain,

taivaan värisointu hieno

on sun unelmasi parhain.

Ja kun usviin uinuin vesi

antaa sulle lähtömerkin,

tunnet, ett’ on toivehesi

illan rusko hennoin, herkin.

Venho hiljaa soljuu saareen,

lempeään sä saavut lehtoon,

tummuvaiseen taivaankaareen

syttyy ensi tähti ehtoon.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.