Viapori (Johansson)
| Viapori Kirjoittanut Oskari Johansson |
- Meren lainehet kuohuten kulkee
- ja paasihin pirstoutuu,
- taas vallien Viaporin salmet
- ne myrskyllä piiloutuu.
- Ja salmenpa pinnassa tuolla
- kuva muurin on röyhelöinen,
- mutt’ vallilla vartijat käyvät
- ja porteilla holvien sen.
- On haudattu Ehrensvärd tänne,
- hän muurit nää nostanut on,
- ja sortajain suojaksi linnan
- hän kaivatti kalliohon.
- Oli viirissä Ruotsinkin lippu,
- vaan kotka sen kahmasi pois.
- Nyt muurilla leijona karjuu
- ja linnassa valitus soi.
- Oli sillonkin tyrannin valta,
- yö synkeä verhosi maan,
- pojat parhaimmat raatajaluokan
- he kantoivat kahlehiaan.
- Vaan äkkiä viirihin linnan
- punalippu nous’ korkeuksiin,
- ja tyrannin rengit ja narrit
- nyt holvihin teljettiin.
- Ja tykkien uhkaavat aukot
- ne käännettiin sortajaa päin
- ja punaisen soturin uljaan
- ens’ kertaa ma vallilla näin.
- Ilo hetkinen... Verta tuo maksoi...
- Ja jälleen ei tähtiä näy,
- vaan tusinan vuotta kun ehti
- taas punaiset vallilla käy.
- Ja sorretut valleja vahtii,
- meri jäinen kun raastavi sen.
- Kevätpäivät kun saapuivat jälleen,
- veri virtasi raatajien.
- Sai sorretut kahdesti hinnan,
- oli hurmeella maksettu tie,
- vaan kolmas on ratkaisun hetki
- ja raatajat vallille vie.
1934
Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.