Viattomien lasten mysteerio

Wikiaineistosta
Viattomien lasten mysteerio.

Kirjoittanut Charles Péguy
Suom. Saima Harmaja.


Meidän ranskalaisemme ovat kaikkein pisimmälle päässeet.
He ovat minun, todistajani,
joihin olen mielistynyt.
He marssivat yksin, omia teitään.
He marssivat yksin, käskyä vailla.
He ovat vapaampia kuin muut,
He ovat muita viattomampia.
Ei ole tarvis selittää heille kymmentä kertaa samaa asiaa.
Ennen kuin puhe on lopussa, he ovat lähteneet.
Älykästä kansaa,
Ennen kuin puhe on lopussa, he ovat ymmärtäneet.
Uutteraa kansaa,
Ennen kuin puhe on lopussa, työ on tehty.
Sotilaallista kansaa,
Ennen kuin puhe on lopussa, taistelu on alkanut.
Sotilaskansaa, sanoo Herra, mikään ei veda sille vertoja taistelussa.
(Eikä mikään vedä sille vertoja ristiretkellä.)
He eivät pyydä alituisesti käskyjä eivätkä he pyydä
            alituisesti selityksiä siitä, mitä pitäisi tehdä
            ja mitä on tapahtuva.
He löytävät kaiken omin voimin, he keksivät kaiken omin
            voimin, sitä mukaan kuin tarvitaan.
He tietävät kaiken aivan yksin. Ei ole tarvis lähettää heille
            käskyjä joka hetki.
He suoriutuvat aivan yksin. He ymmärtävät kaiken yksin.
            Keskellä taistelua. He seuraavat tapahtumia.
He muuttuvat tapahtumien mukana. He taipuvat tapahtumiin.
     He noudattavat tapahtumia. He pitävät silmällä,
            he ehtivät ennen tapahtumia.
He kääntyvät takaisin, he tietävät aina, mitä tehdä,
            kysymättä ensin päälliköltä.
Häiritsemättä päällikköä. Sillä taistelu on ainainen,
            sanoo Herra,
Ristiretki on ainainen,
Ja päällikkö on aina kaukana.
Miten suututtavaa, sanoo Herra, sitten kun ei ole enää ranskalaisia,
minulla on töitä tehtävänä eikä kukaan niitä ymmärrä.
Kansa, maan kansat sanovat sinua kevyeksi,
Koska olet herkkä kansa.
Farisealaiset kansat sanovat sinua kevyeksi,
Koska olet nopea kansa.
Olet saapunut perille ennen kuin toiset ovat lähteneet matkaan.
Mutta minä olen sinut punninnut, sanoo Herra, enkä ole sinua köykäiseksi löytänyt.
Oi katedraalit keksinyt kansa, et ole ollut uskossa köykäinen.
Oi ristiretket keksinyt kansa, et ole ollut
            rakkaudessa köykäinen.
Mitä toivoon tulee, on paras olla siitä puhumatta,
            se ei ole muuta kuin sinua varten.
Sellaisia ovat ranskalaiset, sanoo Herra. He eivät ole
            vikoja vailla. Se olisi mahdotonta.
            Heillä on vielä paljon vikoja.
Heillä on vikoja enemmän kuin muilla.
Mutta kaikkine vikoineen minä rakastan heitä enemmän kuin
     kaikkia muita, joilla ehkä on vikoja vähemmän.
Rakastan heitä sellaisina kuin he ovat.
– – –


Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.